Lauantai

Tänään paistaa aurinko. Tänään me ulkoillaan kaikki yhdessä, kaikki kolme. Tänään me ollaa kilttejä toisillemme ja syödään hyvin. Mennään kiitollisina nukkumaan.

Viikko oli piiiitkä ja mielenkiintoinen. Herra Uhmaikä on näyttänyt itsestään aivan uusia puolia. Luonnetta ja persoonaa löytyy todenteolla, mistä lie perinyt rautaisen tahtonsa. Kaikki ylimääräinen energiani on kyllä mennyt noiden tilanteiden hallintaan. Kotiaskareet on jääneet aivan taka-alalle. Mutta eipä ne minnekään karkaa. Siivoan sitten joskus.

Onneksi pääsin viikolla pari kertaa hikoilemaan ja olemaan hetken itsekseni. Se on vaan parasta vastapainoa mitä tällä hetkellä tiedän <3

Joka tapauksessa - Kiitos tästä viikosta, kiitos apua tarjoavista läheisistä. Kiitos keväästä.

Mukavaa viikonloppua!

Lisää pöpöilyä

Lupaan että seuraavassa tekstissä keksin vaikka väkisin jotain positiivista. Mutta nyt jälleen negistelyn pariin. 

Laps ehti olla Pääsiäisen jälkeen ne 4 päivää hoidossa kunnes viikonloppuna nousi jälleen kuume ja päälle kova yskä. Yskä on niin raju, että oksetuttaa. Keskellä yötäkin on herätty yrjöämään pelkkää limaa. Voi poloista laps parkaa. On tainneet nämä sairastelut viedä vastustuskyvyn aika pohjalukemiin, kun kaikki taudit vaan nappaa ja rypee niissä sitten vähintään sen viikon kerrallaan :'(

Minua harmittaa lapsen puolesta. Ja oma kärsivällisyys on toisaalta koetuksella. Aika monta viikkoa tullu tässä kevään aikana vietettyä neljän seinän sisällä. Mihinkään ei viitti sairaan lapsen kanssa mennä eikä toisaalta kovin herkästi pyytää hoitoapujakaan :P Ruoat tilasin netistä, se on kyllä kätevä palvelu näissä tilanteissa. 

Jospa se päivä paistaisi meidänkin kotikoloon tässä joku päivä ... 

Niin ja kaiken tämän riemun lisäksi on viime aikoina ollut havaittavissa rajuja uhmakohtauksia. Niitä varmasti osaltaan vahvistaa tää meidän perhetilanne, jossa isiä ei juuri näy. Minähän sen lapsen tuskan joudun kohtaamaan. Uhma saattaa laueta jostain aivan yksinkertaisesta tilanteesta, kuten äiti tarjoaa päälle väärää t-paitaa tai leipä on leikattu puoliksi kun omatahto tahtoisi kokonaisen. Melko helposti se lipsahtaa sitten aivan väärille raiteille, jossa laps vaan potkii ja huitoo minua pois, mutta perääntyessäni juoksee perässä ja jatkaa mätkimistä. Aika hurjaa. Kun tähän pisteeseen mennään ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin napata tiukasti kiinni ja pitää väkisin sylissä, kunnes hetki menee ohi. Hetki voi pahimmillaan olla joku 15 - 20 min. Joskus lukittaudun itse vessaan keräilemään itseäni. Aina ei kykene toimimaan järkevästi. 

Näiden kohtausten jälkeen me aina jutellaan lyömisestä ja säännöistä ja pyydellään anteeksi. Mutta ei välttämättä mene puoltakaan tuntia kun olen jälleen turhtautumisen kohteena. En ole huomannut enkä kuullut että olisi toisia lapsia koskaan lyönyt. Jostain syystä nyt äiti tuntuu olevan se suuri ja paha, joka pilaa kaiken.. Eiks sen pitänyt tapahtua vasta teini-iässä? Huoh. Joku uhmaopus ois varmaan tarpeen.

Pääsiäistä

Hyvää pääsiäistä sairastuvalta. Kyllä, lapsonen on jälleen kipeänä. Tämä taitaa olla nyt 5. kuumeilu/flunssajakso sitten elokuun ja päivähoidon aloituksen. Ja 3. tälle keväälle. Pieni hysteerikko minussa nostaa päätään, mitä mä teen väärin, miksi mun lapsi sairastaa päivähoitoryhmästään kaikkein eniten!? Onneksi nämä sairastelut nyt on olleet oireiltaan aika lieviä, pientä lämpöä ja tukkoisuutta. 2/5 kerrasta on ollut korvatulehdus, mutta muuten on menty ilman sen kummempia komplikaatioita. 

Tämä kyseinen flunssa on kestänyt nyt noin viikon verran. Poika on hieman tukkoinen ja lämpöilee keskimäärin 37.5 asteen tuntumassa. Pihalle ei viitsisi mennä eikä nähdä kavereita. Yleisvointi on hyvä, nukkuu hyvin, ruokahalu ehkä hieman kärsinyt. Mutta kyllä käy aika pitkäksi, meillä molemmilla. Olin taas koko viikon pois töistä. Koko viikon odottavalla kannalla - joko huomenna päästäis pihalle ja oltais terveitä? Mutta ei sitten vieläkään. Eikä lähdetty pääsiäiseksi minnekään. 

Onneksi olen pari kertaa päässyt liikkumaan, muuten olisin hyppinyt varmaan jo seinille. Kärsivällisyyttä jaettaessa olin jossain toisaalla ... :)

Mut niin, onko tää nyt sitten normaalia? Lääkärin mukaan on. Toissa viikolla käytiin allergiatesteissä, kun on mietityttänyt voisiko se herkistää näille flunssajaksoille. Saapa nähdä sitten. Vai onko pohjimmainen diagnoosi sittenkin äidin ylihysteria .. 

Hyvää pääsiäistä! Pitkät pyhät ja aikaa levolle. Ehkä olemme sittenkin sen tarpeessa, kaikella (myös flunssalla) on tarkoituksensa.. 

Aika

Aika on muovailuvahaa. Olen aina ollut kovin suunnitelmallinen. Olen aina hallinnut kalenteriani ja tiennyt mitä teen ja missä menen seuraavien viikkojen ja viikonloppujen suhteen. En nyt ihan lukujärjestystä ole itselläni ylläpitänyt, mutta suuret linjat ovat olleet suunnitelmalliset ja ennalta määrätyt.

Nyt olen pitkästä aikaa tilanteessa, jossa elämä näyttää tyhjältä paperilta. Viikkotasolla toki suunnitelmallisuutta on pakko pitää yllä - tuolloin käydään kaupassa, tuolloin siivotaan, tällöin äiti harrastaa. Saman illan aikana ei enää millään ehdi kaikkea. Tarvitaan myös niitä iltoja kun ei tehdä yhtään mitään, ajellaan vain pikkuautoilla ja luetaan Pupu Tupunaa.

Pidemmällä tähtäimellä paperi on tyhjä. Kesälomaviikot on merkitty kalenteriin, mutta tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta varata sinne esimerkiksi mitään lomamatkaa. Ei vaan jaksa, eikä huvita. Mikään paikka ei kutsu. Eläinpuistossa olen luvannut poikasta käyttää, sen uskon olevan mielekäs reissu meille molemmille.

Pidemmän tähtäimen haaveeni tällä hetkellä liittyvät terveyteen ja ehjiin yöuniin <3