Tänään ei ole ystävänpäivä. Tänään minulla on suru puserossa. Pitkä viikonloppu edessä ja mies sairaalassa. Minä ja laps kahden, eikä yhtään voimia lähteä matkalle esim. mummolaan. Istun ja mietin ystäviäni ja sitä miten ihmeessä kaikkien elämä on niin kiireistä ettei ystäville jää aikaa. Silloin joskus vannottiin, friends forever ja kukaan mies ei pääse meidän väliin. Eihän ne miehet siinä välissä olekaan, vaan kilometrit, harrastukset, kotityöt, palkkatyöt, lasten harrastukset tai kissanristiäiset. Mutta entä ne ystävät, mihin väliin ne laitetaan kun pitäisi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Kysynpä vaan.
Ostin lapselle uuden lelun pääsiäisen kunniaksi. Laps oli iloinen ja touhuissaan. Itselleni ostin irtokarkkeja ja naisten lehden. Me ei syödä pääsiäisenä lammasta, me syödään rahkaa. Kahdestaan.
