Kuumeilua

Matkakuume, remonttikuume, puutarhakuume eikä vähäisimpänä vauvakuume. Niin, kesäloman aikana rauha ja rakkaus laskeutuivat taloomme. Ja niiden kylkiäisenä viheliäinen vauvakuume. Selaan salaa iltaisin vauvablogeja, eikä se helpota vaivaani ollenkaan.  

 

Mutta miten ihmeessä sen vauvakuumeen saisi tartutettua puolisolle? Vaihdanko vaivihkaa tv:tä perhekanavalle, ruokakaupassa johdattelen pikkuisten vaatteiden ohitse, opetanko lapsen hoitamaan ja hellimään nukkea, kehun puolison luontaista isyyttä (!!)

 

Miehiin taitaa kuitenkin parhaiten tepsiä suora puhe ja suora toiminta ;) Katsotaan nyt, montako vuotta joudun suostuttelemaan..

Hoitopaikka

Äitiä jännittää niin suunnattomasti. Pienen vauvani on tarkoitus aloittaa hoidossa ensi viikolla. Saimme paikan yksityisestä perhepäivähoidosta n. 5 km päästä kotoa. Ei olla vielä päästy tutustumaan, joten lopullinen päätös paikan vastaanottamisesta täytyisi tehdä ensi viikolla. Saimme myös kunnallisen paikan, noin 100 lapsen päiväkodista 10 km päästä kotoa (mutta työpaikan lähettyviltä). Enkä ole vielä tehnyt päätöstäni hoitopaikasta. Miten voisinkaan, kun kumpaankaan ei ole päästy tutustumaan kesälomakauden vuoksi.

 

Alun perin olin kovasti perhepäivähoidon kannalla, mutta nyt kesän mittaan poikanen on reipastunut niin kovasti, että sopeutuisi varmasti hyvin myös päiväkotiin 12 lapsen ryhmään. Perhepäivähoito tuntuu turvallisemmalta, mutta toisaalta luulen, että lapsonen osaisi myös nauttia siitä, että tarhassa on isommat tilat ja leikkialueet sekä enemmän järjestettyä tekemistä. Moni on suositellut tarhaa, juuri sen vuoksi, että hoitajilla on aikaa tehdä juuri sitä hoitotyötä ja lasten kanssa oloa, eikä ole huolehdittavana mm. ruoanlaittoa tai muita satunnaisia kotitöitä.

 

Logistisesti päiväkoti on ehkä parempi, koska se sijaitsee työpaikan lähellä. Pyörällä kuljettaminen vaan jää pois laskuista, koska kyllä tuo 10 km tuntuu liian pitkältä matkalta istuttaa pyörän kyydissä / pyöräkärryssä.

 

Loppupeleissä hoitopaikkapäätös ratkeaa varmaan siihen, miten hyvin meidän aikuisten eli vanhempien ja hoitajan / hoitajien välinen kemia pelaa. Voi kunpa osaisin paremmin asettua myös lapsen tossuihin ja pohtia mikä on hänen kannaltaan mielekkäin paikka <3

Kesämenot

Mun ihana kesäloma on täällä. Ja sitä on vieläkin jäljellä. Ollaan tehty just niitä juttuja mitä on ollut tarkoituskin - mökkeilyä, rantaleikkejä, vesileikkejä, grilliruokaa, saunakaljaa, juoksulenkkejä, pyöräretkiä ja pikkaisen remppameininkiä.

 

Heti loman aluksi käytiin eläinpuistossa. Reissu meni paremmin kuin hyvin, lapsi jaksoi hyvin kiertää kaikki aitaukset ja nukahti paluumatkalla noin nanosekunti sen jälkeen, kun auto kaartoi parkkikselta kohti kotia :) Me aikuiset syötiin etupenkillä pitsaa suoraan laatikosta. Romanttista <3

 

Mökkireissu meni niinikään paremmin kuin hyvin. Laps tykkäsi kovasti paikasta ja nukkui paremmin kuin kotona. Lomamoodissa koko perhe, kaikki paremmalla tuulella. Poikanen sai myös nukkua isojen lasten sängyssä, näyttää olevan valmis siihen. Kohta taitaa olla aika palastella pinnasänky varaston perukoille.

 

Mökillä oli ranta aivan vieressä. Onneksi oikein turvallinen sellainen, hitaasti syvenevä. Eka iltana laps kasteli vaatteensa pariin otteeseen, kivien heittely oli vaan niin mukaansa tempaavaa, että askel askeleelta poikanen hivuttautui pidemmälle ja pidemmälle. Muka vahingossa oli sitten vedessä napaa myöten. Taisi vesi kuitenkin olla sen verta kylmää, ettei tehnyt samaa temppua enää seuraavina päivinä. Ei edes uikkareissa luvan kanssa mennyt veteen kuin varpaita kastaakseen. Onneksi näin. Ei tarvinnut olla kokoajan sydän syrjällään muistuttamassa veden vaaroista :)

 

Reipas remppamimmi on nyt ansainnut yhden oluen. Ah, niin ihanan keski-ikäistä keskiluokkaista kesälomaa. Loving it.