Pian marraskuu

Marraskuu on aina ollut mulle jotenkin hankala. Muistan usein kärsineeni loputtomasta väsymyksestä. Silloin kun oli nuori ja vapaa, matkustin useasti marraskuussa kauas. Ohi sen kaiken pimeän ja märän ja epämääräisen. Pimeys kurkottaa. Silmäluomet painaa. Mutta missä on se matkakuume, huhuu tänne päin? Haluaisin jonnekin lämpimään <3

 

Vauvani on nukkunut muutamia öitä jo yhdellä heräämisellä. Ajattelin siirtää pinnasängyn vihdoinkin makuuhuoneen toiseen laitaan. Heti kun saan aikaiseksi.

 

Testattiin uusia vaippoja. Niinhän siinä kai usein käy, että ensimmäisenä käyttöön päätynyt vaippamerkki on se mikä jää ollakseen. Nyt tehtiin poikkeus ja otettiin käyttöön uusia merkkejä. Pitäisikin kirjoittaa suuuuri vaippavertailu ;)

 

Iloa ja valoa lokakuun viimeisiin päiviin äiti-ystäväni! Illalla mä sytytän kynttilöitä ja käperryn sohvannurkkaan lukemaan dekkaria.

Pikaisia kuulumisia

Viikot vilahtaa ohi. Töissä käynti tosiaan syö kaiken vapaa-ajan. Kun päivän istuu koneella ei tule iltaisin läppäriä avattua ollenkaan. Puhelimella saa hoidettua sähköpostin, sosiaalisen median ja blogisurffailun. Mutta päivittämään en puhelimella ala. Mulla on ollut nyt Lumia käytössä noin 1,5 kk. Käytän sitä edelleen tosi kömpelösti, en ole oikein ehtinyt perehtymään muuta kuin pakollisiin toimintoihin. Latasin siihen kuitenkin sellaisen sovelluksen, jossa on eläinten kuvia ja näyttöä koskettamalla kuulee eläimen äänen. Laps on siitä riemuissaan :) :)

 

Ostettiin viimein turvaistuin. Klippani. Parin matkan kokemuksella täytyy ihmetellä miksi emme ostaneet jo aiemmin. Lapsi näkee autosta ulos ja istuu mukavan näköisesti. Ei rimpuile tuoliin kiinnittäessä jne. Ihmeen pitkään meillä käytettiin turvakaukaloa, lähes 14 kk ikäiseksi. Telakan kanssa siihen jäi vielä jonkinmoinen jalkatila, mutta viime kuukausina oon kyllä aina riisunut lapselta kengät automatkan ajaksi, ettei olisi niin polvet kurkussa.

 

Olen kerännyt vauvakassia. Tirauttaunut parit itkut pienten vaatteiden äärellä. Ollen kiitollinen siitä yltäkylläisyydestä missä itse elän.

 

Imetys on hiipumaan päin. Olin muutaman päivän matkalla, siellä jouduin hieman tyhjentämään rintoja kerran päivässä. Reissun jälkeen laps on syönyt rintaa 0 - 1 kertaa päivässä. Joten viimeisiä kertoja viedään. Laps syö edelleen hyvin mielellään, mutta ei ole oikeastaan reissun jälkeen itse oma-alotteisesti vaatinut tarjoilua. Vieroitus näyttäisi siis sujuvan sen kummemmin suunnittelematta. Alkuviikosta lapsella oli ikävä flunssa, heräsi kesken yön tukkoisena itkeskellen. Silloin syötiin lohdukkeeksi rintaa. Lämmin maito ja pystyasento rauhoitti ja tukkoisuus helpotti niin, että saatiin taas nukkua.

 

Nukkumisesta. En jaksa edes kirjoittaa. Levotonta on edelleen. Milloin flunssaa, milloin hammasta. Nukumme miehen kanssa vuorotellen sohvalla, molemmat hoitavat sen 3 - 4 yötä viikossa. En tiedä osataanko me edes enää nukkua samassa sängyssä. Raskausaikanakaan ei juuri nukuttu, sillä silloinen peti oli mulle liian kova ja siirryin sohvalle jossain 30 raskausviikon kohilla. Parisuhde kärsii. Se on ikävää.

 

PIkaisista kuulumisista tuli yllättävän pitkät :)

 

Loppuun vielä muistiin itselle, että poika on oppinut uusia sanoja / äänteitä. Karhu on hauskasti rohiseva "krhhh". Auto ja äiti tulee jo rutiinilla, lopputavu -kka esiintyy mm. kakan ja tikan kohdalla. Muitakin tavuja on useita, mutta en ole vielä osannut yhdistää niitä mihinkään tiettyyn asiaan.

Nukkumatin kuulumiset

Viikon nihkeilyn jälkeen annoin pojalle yötutin takaisin. Ajattelin kokonaisuutta. Jos tuttia syödään pelkästään yöllä, eikä edes koko yötä, vaan enimmäkseen nukahtamisaikaan ja aamuyöstä, niin olkoon vielä toistaiseksi käytössä. Tuskin ne hampaat siitä sen kummemmin on vinksallaan. Päiväsaikaan tuttia ei kuitenkaan käytetä eikä kaipailla. Ja jos se lasta öisin lohduttaa ja rauhoittaa. Ja kuinka ollakaan tutin kanssa on yöt taas sujuneet paremmin. Viime yönä lasta piti peitellä vain kaksi kertaa. Muuten osasi hakea itse unen uudestaan.

 

Lisäksi laskeskelin tuossa 1+7=8 eli samaan aikaan kun oli to-del-la levottomat yöt oli kulunut juuri viikon päivät mpr-rokotteen saamisesta. Eikös se saata aiheuttaa kipuilua ja kuumeilua? En nyt jaksa edes googlata mitä kaikkea kauheaa olen rokotteella antanut lapselleni aiheuttaa, mutta voipa olla että tutin jättäminen rokotusten ottamisen kanssa samaan aikaan oli jo alunperin kuolleena syntynyt idea. Lisätään tähän vielä, että huomasin yhden yläetuhampaan juuri puhjenneen. Nyt hampaita on kahdeksan. Seuraavana ovat vuorossa ne kulmahampaat.

 

Eli katsotaan tuttiasiaa uudemman kerran vaikka kuukauden päästä. Siihen saakka voisimme kaikki vaan nukkua <3

Uniumpikuja

Ei se tutin jättäminen ole mitään auttanut. Siis ainakaan viikossa ei ole tapahtunut muutosta muuta kuin huonompaan suuntaan. Viime yö oli kaikkein surkein pitkään aikaan. Laps ei varsinaisesti herännyt kunnolla kuin muutaman kerran, mutta piti 30 - 45 min välein kovaa narinaa ja älinää, heittelehti ympäri sänkyä jne. Neljän maissa kun yhtäjaksoista unista vaikerrusta oli kestänyt jotain puoli tuntia annoin pojalle tutin. Siitä aamuun asti nukuttiin sitten rauhallisemmin. Eli kokonaista kaksi tuntia yhtenäistä unta, loput jotain kummallista koiranunta. Olen kiukkuinen. Olen väsynyt. Olen umpikujassa (tai siltä se tällä hetkellä tuntuu). 

Miehestä ei ole ollut kauheasti apua yövuoroissa tai ainakaan siinä, että suunta olisi parempi. Miehen öinä (joita on 0 - 2 / viikko) laps on yleensä entistä levottomampi ja viimeistään 4 - 5 väliin mies antaa periksi ja lykkää pojalle pullollisen maitoa. Sitten sitä pulloa ollaan vailla myös seuraavana yönä. Just nyt voisin sanoa pari rumaa sanaa. Mutta mitä se auttaa. En tiedä miten saan miehelle vakuutettua ettei sitä yömaitoa kannattaisi tarjoilla. Jääräpää. Onhan se surkeaa kuunnella kun toinen heräilee öisin ja palkitsevaa huomata että maidolla uni jatkuu levollisemmin. Mä haluaisin kuitenkin nukkua jo viimein kunnolla. Enkä palvella yli vuoden ikäistä 24 h. 

Seuraava liike on kai päiväunien vähentäminen vaikka väkisin. Tai sängyn siirto eri huoneeseen. Mutta sitä siirtoa ennen pitäisi tehdä yksi pikku remontti valmiiksi, eikä se näillä silmäpusseilla etene mihinkään. Onneksi on vapaapäivä. Yhteiskunnalle kiitos lyhennetystä työajasta. 

Ruokaviikko osa 5 ja tuttikuulumiset

Tänään tein ruoaksi kanapastaa. Keitin kierrepastan, paistoin pannulla sipulin ja kanan fileesuikaleet, pilkoin sekaan myös vähän kukkakaalta. Kasvisten ja kanan kypsyttyä lisäsin pannulle kypsän pastan, perään 1 purkki ruokakermaa ja 1 kanamuna (kiitti Lydas, en tiennyt että näin voi tehdä, mulla on kastikekauha keskellä kämmentä, mut toi kanamuna on oikeesti aika näppärä sakeuttaja:D). Mausteeksi ripaus yrttisuolaa, currya ja parmesanraastetta. Lapoin omalle lautaselle ja hetken mielijohteesta myös lapselle pari palasta maisteltavaksi. Ja om-nom, lapsi söi, maiskutteli mennessään ja vaati lisää. Ja minähän tarjoilin. Lapsi söi ensimmäistä kertaa koko ruoan itse, ei houkuttelua, ei kitisemistä, ei ruokaa lattialla. Vain minä ja hän, molemmilla omat lautaset ja täydet vatsat. Ollaanko siis tarjottu lapselle liian lapsellisia ruokia. Jos hän onkin pieni kulinaristi, vain pitkään kypsytetty parmesan kelpaa. Kokeilenpa seuraavana kaviaaria ja hanhenmaksaa...

 

Vaan sitten tutista asiaa. Meillä on tähän asti syöty tuttia uniaikaan. Reilu kuukausi sitten lapsi heitti vaunuissa olleen tuttinsa menemään kesken lenkin, eikä tuttia löydetty. Hän jäi siis ilman päiväunilohduketta, mutta toipui siitä hyvin vähäisen protestoinnin päätteeksi muutamassa päivässä.

 

Nyt alkoi sitten tuntua siltä, että tutti olisi aika unohtaa myös yöunilta. Öisin heräillään edelleen 3 - 4 kertaa yössä. Joskus sorrun imettämään lasta aamupuolella, jos 5 - 6 väliin alkaa vaativa valitus. Mutta pääsääntöisesti yöllä ei syödä. Mutta ei siis vielä nukuta yhtenäisestikään. (Mikä yhtälö töissä käynnin kannalta, huoh, mut se on toinen tarina) Pääteltiin siis, että tutti on kaiken pahan alku ja öinen herättäjä. Jätettiin yötutti pois vajaa viikko sitten. Merkkejä paremmasta ei ole vielä näkynyt. Laps nukahtaa vaikeammin, koettaa tunkea pehmolelua suuhunsa ja kyntää ympäri sänkyä. Alkuyöstä taipuu tassutellen takaisin uneen, mutta aamupuolella protestointi kiihtyy. Viime yönä nähtiin kunnon itkupotkuraivarit, jota kesti 10 pitkää minuuttia. Huutoa selkäkaarella, ei kelvannus syli, ei tassutus. Raivareiden jälkeen nukahti ilman tuttia, ilman tissiä, mutta loppuyön uni oli levotonta. Oon vähän epäuskoinen siitä, onko tutin luopumisesta oikeasti tässä vaiheessa enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta monta yötä on jo "sinnitelty" ilman, ei tahtoisi luovutaakaan tässä vaiheessa. Luin uusimmasta vauvalehdestä, että vuoden kohdalla tutin käytön haitat kasvavat hyötyjä suuremmiksi ja olisi oikea hetki luopua. Mutta jos samaan aikaan on käynyt muutos Äiti töihin, Isä kotiin, niin en tiedä onko se sitten liian julmaa <3 Melkolailla Heartbroken-fiilis kun ei saa yöllä lastaan rauhoittumaan edes omaan syliin </3

 

Tutin lisäksi oon miettinyt, että pitäisikö siirtyä yksiin päikkäreihin. Meillä nukutaan tällä hetkellä vielä kahdet unet ja se voi tietysti osaltaa häiritä yöunia. Toteuttaminen on vähän hankalaa, koska ensiksi pitäisi suostutella isi siihen, että päivärytmin muutos on tarpeen. Isi on sitä mieltä, että hänen rakentamansa rytmi on aukoton ja paras. Poika herää noin 6:30, päikkärit noin 9:30-11, toiset unet 15-16:30 ja yöunille 20:30 - 21 aikaan. Päiväunet on 45 min - 1,5 h kerrallaan. Yhteensä siis jotain 1,5 - 3 h väliltä.