Kerhossa

Löysin vastikään esikoisen saaneille tarkoitetun kerhon. Tai siis tiesinhän minä siitä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi vaivautua paikalle. Harmi, että kerho jää kesätauolle, sillä siellä on ollut todella mukavaa. Kerho on tarkoitettu siis alle 1,5-vuotiaille esikoislapsille äiteineen (ja isineen). Ohjaajana on neuvolan terveydenhoitaja ja siellä on aina kahvit valmiina :) Ekalla reissulla poikaa pelotti ja jännitti selvästi uusi tilanne, ärisi ja itkeskeli, mutta muutaman käynnin jälkeen on kotiutunut hyvin ja viimeksi taisi vain yhden kerran murista (heh..) kun ohjaaja koetti nostaa syliin. Toisten lasten kanssa näyttää tulevan hyvin juttuun, yhtä tyttöä koetti kiihkeästi suudellakin ;) 

Viime kerralla kerhossa oleskeltiin pihalla. Kotipihalla poikanen ei ole hetkeäkään paikallaan, pyrkii kokoajan kiipeämään jonnekin tai syömään voikukkia, ruohoa, kiviä, multaa tai mitä vaan sattuu käpälään tarttumaan. Kerhossa taas viihtyi yllättävän hyvin vilttimeren keskellä muiden lasten kanssa, ihan muutaman kerran vaan koetti karata "leikkialueelta". 

Lähes kateellisena katselin niitä lapsia äiteineen, jotka tyytyväisenä pysyttelivät vielä aloillaan (huom, lähes..). Olisi niin mahtavaa laittaa omalla pihalla poika vaikka puhallettavaan altaaseen nököttämään lelujensa kanssa, mutta eihän hän siellä enää pysy. Ehkä jos sinne laittaa vettä niin menestys on varmemmalla tiellä. Sillä melkoinen vesipeto on pojasta kuoriutunut. Ja pikkupojille tyypilliseen tyyliin viihtyy hyvin ilman rihman kiertämää :D Kokeilun arvoinen idea joka tapauksessa, sillä hellekelit näyttää jatkuvan. 

9 kk tulii mittariin viime viikolla. Konttausvauhti kiihtyy, laps pyrkii kiipeilemään sohvalle jos vaan saa jonkun tyynyn tai äidin sopivasti toimittamaan portaan virkaa. Kävelee hyvin tukea vasten. Nousee maassa toispolviseisontaan, mutta ei vielä pyri seisomaan eikä kävelemään ilman tukea. Edelleen laittaa kaiken suuhun, pihan pikkukivet, wc-paperin, kirjat ja mainospostin (alan jo huolestua, onko lapsella joku puutostila jota korjaa paperikuidulla..). Päristää, hokee tavuja, oppi juuri vilkuttamaan ja "jodlaamaan" eli silleen ulisemaan ja samalla taputtamaan omaa suuta niin kuuluu hassu inkkariääni :D. Ymmärtää jo selvästi joitakin sanoja, mm. eläinten, lelujen ja ihmisten nimiä. Päiväunia nukutaan kahdesti päivässä, ruokaa nautitaan 5 kertaa ja sen lisäksi imetän 5 - 7 krt päivässä tarpeen mukaan. Semmoinen lyhyt yhteenveto, näitä on mukava itsekin sitten lueskella jälkeenpäin :) 

Äiti ja auto

Siinä on lapsen ensimmäiset sanat. Ätä-äitä-äitä on hoettu jo jonkin aikaa ja uskon sen tarkoittavan jo ihan sitä miltä se kuulostaakin. Eilen sitten pihamaalla osoittelin lapselle kaikkea mielenkiintoista puista kukkasiin ja parkeerattuihin autoihin. No eikös se sitten toistanut perässä muina miehinä että auto. Nii-in. Ja selvästi tietää mitä sillä sanalla tarkoitetaan kun katse kääntyy kysyttäessä autoa kohti. Ehkä seuraavaksi opetan sille kaikki lintulajit. Tintin se jo tunnistaa linnuksi, mutta pitää kertoa että tinttejä on monenlaisia :)

Herra äkäpussi on muuttunut ihan mahdottomaksi pukea. Vaikka koetan itse olla kylmän rauhallinen, päättäväinen ja määrätietoinen, pukeminen on yhtä piinaa meille molemmille. Eikä kyse ole vain ulkovaatteista vaan ihan vaipasta ja bodeista lähtien. Oon koettanut pukea eri paikoissa, sohvalla, lattialla, eteisessä, vessassa yms. Laulaminen ei enää tepsi, jotkut arvuutteluleikit menee toistaiseksi läpi jos jaksan vaan hokea niitä koko pukemisen ajan (mitä ankka sanoo, se sanoo kvaak kvaak ja siihen loput korkeasaaren asukkaat ääninäytteineen perään). Joskus on turvauduttava kännykän tai kaukosäätimen apuun eli vietävä huomio muualle itse pukemisesta. Mutta ihan oikeesti, kai tähän on joku kasvatuksellinenkin keino olemassa. Mikä siinä pukemisessa on niin raastavaa pojan näkökulmasta että pitää noin kovasti protestoida? Ihan rauhassa saattaa vaippasiltaan istua sylissä, mutta kun otan housut käteen pukeakseni niin sitten heittäydytään siltaan kolmella kierteellä. Huoh. Onneksi on kesä ja kerrokset (jonka myötä toivottavasti myös kierrokset) vähenee. 

Nyt se tuolla vetelee sikeitä vaunujen ratasosassa. Oli pakko luopua kopasta, kun laps viimein hoksasi, että mahtuu sielläkin kääntymään pyrkii pystyyn. Ratasosa turvavöineen on varmasti turvallisempi. Mutta minusta tuo ei ole kovin tiivis, kunhan kesä tästä etenee niin miten ihmeessä saan pidettyä öttiäiset loitolla. Joku koko rattaan yli ulottuva hyttysverkko on kai hankittava. Nyt on vielä niin mahtavaa, kun saa olla ulkona ilman ininää. 

Ulkosalla

Viime päivät on vietetty ulkoilmassa. Poika on tutkinut pihaa kaikilla aisteillaan :) Äiti on tutkinut pihaa uteliaana, mitä missäkin kasvaa ja mitä kohtaa lähtisi tonkimaan pintaa syvemmältä. Tänään saatiin kasvimaa jo hyvään vaiheeseen, siemeniä voi pikkuhiljaa tiputella paikoilleen :) 

Lapsonen kärsi tällä viikolla ensimmäisen flunssansa. Muutamana yönä nenä oli tosi tukkoinen, eikä raukkaparka voinut syödä edes tuttia. Surkeana nyyhkytti ja itkeskeli. Annoin lohdukkeeksi rintaa ja sitäkin piti syödä vain muutama imaisu kerrallaan. Pystyssä olo kuitenkin auttoi ja tukkoisuus helpotti sen verran että lapsonen sai nukahdettua uudelleen. Sängynpääty on edelleen kohotettuna, nenä vielä jonkin verran vuotaa, mutta muuten päästiin /koputan puuta/ aika helpolla. Päiväsaikaan flunssaa ei huomannut kyllä mistään muusta kuin räkäisestä nassusta, muuten tuntui virtaa riittävän aivan entiseen malliin. 

Mutta mitä tekee äiti, kun samaan aikaa sattuu ensimmäinen flunssa ja ensimmäiset helteet. Hankala yhtälö näin kokemattomalle mammalle. No me ulkoiltiin tavalliseen tapaan, pidettiin pihalla pitkähihaista, housuja ja sukkia. Myös ohutta pipoa. Ja verhoiltiin vaunut harsoilla, jotta ne ei imisi jokaista auringonsädettä itseensä.  Ajateltiin, että raittiissa ilmassa on helpompi hengittää.

Muutaman kesävarusteen joutuu piakkoin hankkimaan. Listalla ovat ainakin lipallinen hattu, kengät ja betonilaatalla konttauksen kestävät housut. Ehkä myös kuonokoppa ettei joka ikinen käteen sattuva pikkurisu päätyisi suuhun :D

Mut ihanaa hei, että on kesä. Ja voi juoda kahvia pihalla. Kävellä varvassandaaleilla. Ja hymyillä vaan. 

Ja syödä jäätelöä joka päivä. 

Meidän päivä

05:30 Lapsonen herää konttailemaan pinnasängyssä, nostan syliin ja imetän, nukahtaa imetyksen päätteeksi ja jatketaan vierekkäin unia kahdeksaan saakka

08:15 Herätään yhdessä, molemmat hyväntuulisina, vaihdetaan päivävaatteet ja syödään taas rintaa

08:45 Äidin aamiainen ja pojan aamupuuro, poika juo itse pullosta maitoa puuron päälle, aamiaisseurana sanomalehti ja aamuradio (koska en oo itse kovin puhelias ennen kuin aamukahvi alkaa vaikuttaa..)

9-10 Pyykkien laittoa, leikkiä, murusien metsästystä keittiön pöydän alla, tuloksetonta pottakokeilua jonka päätteeksi poika kakkii lattialle (!)

10:15  Syödään tissiä ja aloitetaan operaatio ulkovaatteiden pukeminen railakkaan konsertin säestyksellä

10:30 - 12 Päiväunet pihalla, äiti tuulettaa petivaatteita, siivoaa vähän pihaa ja surffaa netissä

12:30 Yhteinen lounashetki, lämmittelen lapselle pakkasesta ruoan ja itselle eilisen rippeet. Harjoitellaan veden juomista tuttipullon korkista. Lapsi haluaisi syödä koko korkin. Lounaan jälkeen syödään taas tissiä. 

13 - 13:45 Leikitään ja vaihdetaan vaippa, lapsonen touhuilee itsekseen

13:45 Pukemiskonsertin toinen näytös. Konsertin jälkeen konttaillaan omalla pihalla ja käydään puistossa, paluumatkalla nukahtaa rattaisiin. 

14:45 - 16:15 Päiväunet pihalla (Äiti jatkaa pyykkäystä, juo kahvit, datailee)

16:30 Unien jälkeen isi antaa välipalan, perään syödään tissiä. Sitten taas leikitään, pusutellaan, katsotaan vähän pikkukakkosta ja imuroidaan makuuhuone pojan toimiessa työnjohtajana pinnasängyssään :)

18:00 Syödään hiukkasen tissiä (taitaa siis olla jo kuudes kerta tänään)

18:30 Kylpy isin kanssa (äiti käy jumpalla)

19:00 Iltapuuro isin kanssa, hampaiden pesu

19:45 Syödään rintaa ensin sohvalla, sitten vielä sängyllä, pedataan pedit ja poika menee omaan sänkyyn touhuilemaan tutin ja unilelun kanssa. 

20 - 20:15 Kippaan lapsosen muutamia kertoja makuulleen peiton alle, sieltä kömmitään vielä sinnikkäästi ylös, mutta lopulta pieni on valmis nukahtamaan. 

20:15 Lapsonen nukahtaa. Äidin ja isin iltapala jäkispelin äärellä alkaa (äiti jatkaa vielä venyttelyllä ja lopuksi datailee)

23:00 Äiti ja isi nukkumaan

Mielenkiintoista oli huomata, että rintaa syödään edelleen 6 - 7 kertaa päivässä. Oikeastaan aika paljon, mutta eipä se haittaa. Lapsonen jaksaan nykyään keskittyä syöntiin paremmin, kun yösyönti on jätetty pois. Nauttiin hetkestä enemmän ja malttaa viettää aikaa sylissä jopa syönnin päätyttyäkin <3

Päiväunien osalta päivä oli hyvin tyypillinen. Ensimmäiset unet kestää 1,5 - 2 h ja toiset unet yleensä vähän vähemmän, 45 min - 1,5 h. Myöhäisen heräämisen takia päivä meni ikään kuin "talviajassa", yleensä ne ekat unet on jo 9 - 11 ja lounas ennen puolta päivää :)

Se kevät

Se kevät on vihdoin täällä. Mahtavaa, kun voi lapsen kanssa ulkoilla muutenkin kuin päiväuniaikaan. Ollaan käyty puistossa keinumassa, muutamat ulkoiluretket lintuja katselemassa ja konttailtu omalla pihalla. Aina kun ulko-ovi käy lapsonen koettaa livahtaa oven raosta ulos, taitaa olla sellainen ulkoilmaihminen kuin isänsäkin. Kiinnostusta siivousvälineisiin laps sen sijaan ei ole perinyt ainakaan isältään...

Uniasiassa on hieman lipsuttu. Olen ottanut iltaimetyksen sängyllä istuen takaisin ohjelmaan. Lasta oli todella vaikea saada iltaisin asettumaan omaan sänkyyn aloilleen, siellä vaan pyörittiin ja hyörittiin ja kiivettiin laitoja vasten silmät puolitangossa, sylissä rauhoitellessa pää kävi kuin pöllöllä ja pyrki sylistä vapaaksi riehumaan. Ainoa millä on riehuminen saatu katkaistua on tissi. Imetys rauhoittaa, en kuitenkaan anna pojan koskaan nukahtaa rinnalle vaan nostan sitten rauhoittuneena omaan sänkyyn unilelun kanssa nukahtamaan. Näillä mennään ja toivotaan ettei se liikaan häiritse yöheräilyjen poisoppimista.

Aamuherätyksen ovat olleet yösyönnin lopettamisen jälkeen 5:30 - 6:30. Aluksi noustiin aina heti ylös ja tultiin olohuoneeseen syömään rintaa. Nyt olen lipsunut tästäkin ja antanut pojan syödä sängyssä. Muutamana aamuna lapsonen onkin sitten nukahtanut vielä uudestaan ja nukkunut tunnin tai pari. Lipsumista siis tässäkin, mutta kaikkien puolesta mukavaan suuntaan kun ei tarvitse ihan niin aikaisin vääntäytyä hereille.

Ajattelin kirjoittaa ylös pitkästä aikaa meidän päiväohjelman, niitä touhuiluja on niin mukava itsekin lukea jälkeen päin :)