Lapsen flunssa jatkui ja kääntyi korvatulehdukseksi. Lopulta minäkin jäin pöpön kouriin ja sen jälkeen olen niistänyt loputtomiin. Koko lapsen hoitoryhmä ja hoitajakin oli lopulta sairaana. Hoitajan sanoin - ei muista milloin olisi viimeksi ollut kipeänä eikä koskaan ole ollut tällaista painetta päässä. Samat sanat minulta, en ole koskaan potenut poskionteloiden tai korvien kipuiluja flunssan yhteydessä, mutta tämä tauti teki ne molemmat kyllä tutuksi. Onneksi ollaan nyt voiton puolella. Laps on tervehtynyt ja minullakin on seurana enää seksikkään käheä ääni. Toivottavasti saisimme sitten seuraavan kuukauden olla terveenä.
Muutenkin elämä on taas vastustanut monen monituisissa pienissä asioissa. Tai ainakin se tuntuu siltä, kun flunssa on vienyt taas yöunia huonompaan suuntaan. En haluaisi tehdä tästä blogista tällaista valituskaivoa, mutta kovin vähän on ollut mitään positiivista sanottavaa asioista tämän vuoden vaihteen jälkeen.
Uusi kiva harrastus tosin odottelee minua, kunhan tervehdyn. Osallistuin nimittäin CrossFit-aloituskurssille. Lähden ainakin kokeilemaan harrastusta, koska salilla käynti on tuntunut kovin tylsältä viime aikoina ja toi CrossFit-sali on vain 1,5 km päästä kotoa. Hyvät alkulämmöt saa pyöräillessä.
Puolison vointi on olosuhteisiin nähden ihan hyvä. Saa olla kotona ja välillä tarpeen mukaan sairaalassa. Mutta mihinkään kotitöihin tai lapsen hoitoon ei pysty osallistumaan vielä pitkiin aikoihin. Yhtäkkiä olen siis töissä käyvä YH, omakotitalon talkkari ja osapäiväinen omaishoitaja. Voi elämä minkä heititkään.. Heittäisitkö seuraavaksi hyviä uutisia? Lupaan olla kiitollinen ihan niistä pienimmistäkin valon pilkahduksista <3
Hyvää Ystävänpäivää ystäväiset!
