Pilkettä silmässä

Vauva on ehtinyt ihanaan ikään. Lapsosella on selkeästi kehittymässä huumorintajua ja hauskuttamisen taitoa. Pilkettä silmäkulmassa, kikatusta ja velmuilua esiintyy yhä useammin. Ja joka kerta äidin sydän on sulaa vahaa. Ihan parhaita hetkiä on tervehtiä pikkuista kun on piipahtanut kaupassa / jumpassa tai muuten pois näköpiiristä. Katseet ja hymyt kohtaa puolin ja toisin :)

Mä olen lukenut vihreästä kateellisena, eiku kateudesta vihreenä, kymppimutsien tunnelmia (oikeesti kirjoitin eka kateuden ja väärin päin, herätys ja haloo...). Kova aikomus on käydä testilenkillä any day now. Vähän niin kuin kartoittamassa lahtötasoa ja valita sitten itselle sopiva juoksuohjelma Kuntoplussalta. Sellaiset kolme lenkkiä viikossa ei luulisi olevan mahdoton ajatus, 1 - 2 vaunujen kanssa ja 1 - 2 ilman. Olen juossut satunnaisesti aiemmin. Innostus on yleensä kestänyt max 3 - 4 kk kerrallaan. Parhaimmillaan juoksukunto taisi olla joskus 2007 kun juoksin noin kympin lenkkejä pari kertaa viikossa. Cooperin juoksin muistaakseni viimeksi 2010. Ihana kamala kokemus.

Mutta testilenkki on vielä tekemättä. Hyvä syy sen lykkäämiseen on alkuviikosta vieraillut oksutauti aka Noro. Onneksi se oli ohi alle vuorokaudessa. Eikä toistaikseksi ole tarttunut muihin perheenjäseniin. Jälkimainingeissa oon potenut kahden päivän krapulan. Tiedätte, sellaisen pöhnäisen, nestehukkaisen ja väsyneen olon. Sen saa näköjään aikaiseksi myös ilman viinaa. Vieläkin on ruokahalu hukassa, hedelmiä ja sipsejä vois vaan syödä. Säästyypähän kinderit viikonlopulle. 

Rauhallista ja munarikasta pääsiäisen aikaa! 

7 kk

Pieni poika on ehtinyt 7 kk ikään. Uusia juttuja viimeisen kuukauden ajalta ovat ensimmäinen ja toinen hammas, liikkuminen ja ruokamäärien lisääntyminen. Pikkuhiljaa vaikuttaisi myös, että eroahdistus hiipii taloon. Iltaisin alkaa hillitön itku jos äiti katoaa näköpiiristä. Isin kanssa yöunille nukahtaminen onnistuu silloin tällöin, jos maltan itse pysyä piilossa. 

Päiväunia nukutaan 2 - 3 kertaa päivässä, kiinteitä ruokia syödään 4 krt päivässä. Pikkuhiljaa saisi lisätä korvikemaitoa aterioille, sillä rinnan syöminen kiinnostaa aina vaan vähemmän. Aamupäivisin laps pissaa suht normaalisti, mutta alkuillasta voi olla usean tunnin tauko, ettei vaippa kastu ollenkaan. Hirmu hankala arvioida tuota nesteiden määrää :/ 

Lapsonen on oppinut siirtymään huoneesta toiseen. Eteinen kenkineen ja laukkuineen kiinnostaa kovasti, samoin kaikki ahtaat nurkat ja pöydän aluset mihin jää mukavasti jumiin :)

Kevät saapuu toivottavasti pian. Minulla on mielessä matkarattaiden hankkiminen. Emmaljungat tuntuvat aika kömpelöiltä esim. kesälomareissuja, eläintarhaa tai mökillä käyntiä ajatellen. Tekisi mieli testata Koelstra Simba 3T. Kevyt malli. Menee pieneen tilaan. Mietyttää vain, jääkö se liian varhain sitten pieneksi. Painoraja on 15 kg (2 - 3 v.. ? ). Haluaisin, että rattaissa on kuomu ja rattaat saisi kunnolla makuuasentoon. Toki voisi harkita myös sellaista mallia, joita voisi käyttää mahdolliselle pikkusisaraukselle, eli saisi laitettua kaukalon kiinni rattaisiin.  Ajatuksia ja kokemuksia rattaista? Onko ihan turhaa laittaa yhdistelmävaunujen lisäksi kevyemmät rattaat?

Kohta lähtee

Hih, hermostunutta naurua. Lapsonen on nyt parin viikon ajan liikkunut konttausasennon kautta sukeltaen eteenpäin. Tänään hän hoksasi ottaa jo muutaman konttausaskeleen ja siirtää käsiä vuorotellen hapuillen eteenpäin. Olipa vaan keskittynyt ilme :)

Pois tieltä risut ja männyn kävyt. Pikkutuholainen kiihdyttää vauhtiaan :) :)

Äidin unet

Kerrotaanpa nyt vielä jokunen sana äidin unista. Olen aina ollut iltakukkuja, pienestä pitäen minun on ollut hankala mennä yhteiskunnan näkökulmasta ajoissa nukkumaan. Minulle sopisi täydellisesti rytmi, jossa yöunet ajoittuisivat 23:30 - 09:30 välille. Toisaalta olisi mukava viettää hetki kellotonta arkea ja tarkastella kuinka paljon nukkumis- ja heräämisajat ovat psykologisia, mihin se luonnollinen rytmi oikeasti asettuisi. 

Ja asiaan. Miksi uni ei tuu? Näppäilen tablettia sängyssä ja odottelen nukkumattia usein puolille öin. Olen lukenut muidenkin äitin vastaavia kokemuksia. Onko tämä jotain hormonaalista? Imetyshormonit kuulemma helpottaa nukahtamista, onko ne nyt sitten vähenemässä niin radikaalisti että unettomuus vaivaa. Toisaalta tiedän, että tässä on ollut vaikuttajana myös pieniä jännityksen ja stressin aiheita ja lisäksi olen pitkän tauon jälkeen palannut kahvinjuonnin pariin.

Noh, sängyssä pötköttelykin on hyvää lepoa ja eiköhän ne unet tästä taas asetu omiin uomiinsa kun ei liikaa stressaa. Piti vaan vähän valittaa :)

Rakas pieni ikiliikkuja on ottanut tavakseen pomppia syöttötuolissa Elastisen lailla koko ruokailun ajan. Välillä pää pyörii kuin pöllöllä ja ruoka ei löydä tietään perille. Aaaargh. Hyväksi havaittu temppu hermojeni leputtamiseksi on ollut ottaa oma ruokalautanen pöytään samaan aikaan. Kun meno yltyy liian villiksi laitan lapsen lusikan pois ja siirryn oman lautasen kimppuun. Ja kohta alkaa taas poikaakin ruokapöydän antimet kiinnostaa ;)

Kuulumisia

Kohtaloa uhmaten ja riskit tiedostaen tunnustan tämän ääneen (sillä unia ei koskaan saisi kehua, sen jälkeen onni kääntyy). Vihdoinkin yösyönti vaikuttaisi olevan vähenemään päin. Ja poika on itsekseen siirtynyt rytmiin, jossa yöunille tainnutaan 19:45 - 20:00, syödään kerran siinä puolen yön jommin kummin puolin ja toisen kerran aamuyöllä. Herätään 06:30 - 07:30. Tämä on se tyypillisin rytmi tällä hetkellä. 

Poika nukutetaan aina omaan sänkyyn, koska meidän sänkyyn ei enää uskalla jättää nukkumaan jos ei ole itse vieressä. Kun itse tulen nukkumaan poika alkaa pian huhuilla sen verran tiheään, että otan viereen. Vieressä on myös helpompi pitää unissaan pyörivää lasta aloillaan, koska pinnasängyssä poika päätyy puoliunessa pyöriessään aina mahalleen eikä osaa kääntyä siitä takaisin. Kyntää nenä patjaa vasten ja herää marisemaan hankalaa asentoa :D 

Viime yö ei kuitenkaan mennyt ihan edellä kuvatun mukaisesti, oli jostain syystä levotonta. Poika vetelee korjaavia päikkäreitä pihalla, nyt kolme tuntia unta takana. Minä täällä istun nenä kiinni ikkunassa ja ihmettelen eikö tuo jo heräisi.

Liikkumisen riemu on todellakin löytynyt! Pojan lempipaikkoja vaikuttavat olevan tuhkaluukun edusta sekä nurkat joissa on sähköjohtoja.. Alimpia laatikoiden kahvoja jo tunnustellaan ja muutama laatikko osataan avatakin. Syöttötuolin tai jakkaroiden pienoista kurotellaan kiinni ja kokeillaan punnertaa ylöspäin. Melkoista treenaamista siis koko hereillä olo aika.

Minulle on iskenyt jälleen sisustusinto. Mittailen nurkkia ja suunnittelen kaapistoja. Vanhassa talossa kun ei oikein ole valmiina mitään kiintokalusteita. Turhia tavaroita ja pieniä vaatteita on viety kirpputorille. Tilalle on toki löytynyt uutta 80 cm vaatetta, uusi uikkari ja shortsitkin kesää ajatellen :) 

Aiemmin kirjoitetun ruokapostauksen perään von kertoa myös vähemmän onnistuneesta soseesta, jonka nimesin peruna-porkkanaliisteriksi. Peruna ja sauvasekoitin eivät (tälläkään kertaa) sopineet yhteen. Ihme kyllä, sose näyttää silti lapselle kelpaavan..

Edit. Ne päiväunet alkoi 9:30 ja kello on nyt 14:00. Pitäsköhän se herättää !? I'm going nuts.

Hoitovapaat

Kääk. Tällä viikolla mun täytyy ilmoittaa miten aion hoitovapaata käyttää. Laskeskelin että olisin toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin ensin hoitovapaalla, sitten kuusi viikkoa vuosilomia ja syyskuun alusta paluu töihin.

Mutta onko tässä hoitovapaassa / kotihoidon tuessa / töihin paluussa ja niiden ajoituksessa jotain mitä pitäisi erityisesti ottaa huomioon? Taktiikkaneuvot siis jakoon ;) 

Syksyllä suunnittelen jatkavani osittaisella hoitovapaalla noin 30 h / viikko. Mies jää poikasen kanssa sitten kotiin. Isyysloma ts. se isäkuukausi on luultavasti osittain päällekkäin mun kesäloman kanssa ja sitten isännällä alkaa opintovapaa, josta maksetaan huomattavasti paremmin kuin hoitovapaasta. Mutta eikö silloinkin ole oikeutettu kotihoidon tukeen..? Hmm...

Ruokaympyrä

On hienoa, että vauvan ruokaympyrä laajenee :) Tänään maisteltiin avokadoa ja tuoretta mangoa tikkuina. Kaupasta löytyi syöntikypsä mango, joka makukokemuksen perusteella löytää tiensä ostoskoriin vielä uudemmankin kerran. Asiasta kukkapurkkiin - miksihän sitä edelleen kaupassa valitsee sen ostoskorin eikä -kärryä ja viimeistään maitohyllyn kohdalla toteaa, että pieleen meni. Kahva notkolla hikipisarat otsalla sitä sitten raahataan viimeiset metrit kohti kassoja. Käytän myös edelleen untuvatakkia ulkoillessa. Nice :D

No joo, tuosta tulikin mieleen että poikanen istui viikonloppuna ekaa kertaa ostoskärryjen istuinosassa. Siitäpä olikin kiva katsella maisemia ja läpsyttää kädellä työntökahvan Prisma-mainosta. Hyvin viihtyi, mutta tarkkana sai olla ettei pieni horjahda siitä sivukautta alas. Hieman on holtitonta vielä tuo istuminen. 

Sitten asiaan josta halusin kirjoittaa. Uusista sose-elämyksistä. Tänään meidän keittiössä valmistui kolmea eri sosetta, joille annan nyt omilla makunystyröillä arvosanat (asteikolla 1-5): 

Kesäkurpitsa - Parsakaali - Päärynäsose (noin suhteessa 40-40-20), 

maku ** koostumus ** ulkonäkö ***

jäi hieman kokkareiseksi, maku olisi kenties parempi jos olisi ollut tuoretta päärynää

Bataatti - Kesäkurpitsa - Parsakaali + oliiviöljy (noin 50 - 25 - 25)

maku **** koostumus **** ulkonäkö **

Väriltään muistuttaa vauvan kakkaa, mutta maku yllättävän tasapainoinen 

Bataatti - Balisika + Oliiviöljy (basilikaa noin yksi lehti annosta kohden)

maku **** koostumus **** ulkonäkö ****

Yksinkertainen ja maistuva, myös aikuiseen makuun. Poikanenkin piti maisteluannoksestaan selvästi. 

Seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä jotain johon upotan keitettyä kanamunaa, mutta en ole vielä keksinyt minkä kanssa se passaisi. Bataattia tuli ostettu lisää, aikomuksena valmistaa siitä ihan omaan käyttöön muusi maustettuna basilikalla, om-nom.

Raskaudesta palautuminen - 6 kk päivitys

Muistellaanpa hetki kehon muutoksia raskauden myötä ja sen jälkeen.

Raskauskiloja keräsin noin 15, kuppikoko kasvoi B-C:stä D-DD:hen. Raskausarpia sain hieman rintoihin imetyksen alkutaipaleella. Epparihaavan vuoksi söin särkylääkkeitä alkuun muutaman viikon ja haava lakkasi vaivaamasta reilun kuukauden kuluttua synnytyksestä. Kyllä sen kanssa tuli kerta jos toinenkin itkua tihrustettua, mutta onneksi aika parantaa niin haavat kuin muistotkin. 

Ensimmäiset pari viikkoa alakerta aka. lantionpohja oli iltaisin tosi kipeä ja kaipasi lepoa, ei jaksanut olla pystyssä koko päivää. Aluksi kärsin jonkin verran virtsankarkailusta, etenkin kävelylenkkien päätteeksi. Vieläkin tulee välillä kiire vessaan ja aivastaa täytyy varovaisesti.. Juoksuaskelia vältän edelleen. Lantionpohjaa pitäisi vahvistaa monipuolisemmin. Olen ollut sen suhteen aivan liian laiska ja olen edelleen. 

Fyysinen kunto on ollut muuten yllättävän hyvä. Vaunulenkkejä on tehty alusta asti jos nyt ei ihan päivittäin niin ainakin useamman kerran viikossa. Tällä hetkellä meillä ei ole autoa päiväsaikaan käytettävissä, joten hyötyliikuntaa kertyy kuin itsestään. 

Lihaskunto on tietysti muuttunut. Noin pari kuukautta synnytyksen jälkeen aloin kulkea jumpassa kerran viikossa. Lajeina bodybalance tai joogatunnit. Tunneilla huomaan, että jaloissa, selässä ja ojentajissa lihaskunto on säilynyt melko hyvin, rintalihakset ja vatsalihakset taas ovat surkastuneet olemattomiin :D Notkeus on parantunut. Olisiko imetyshormoneilla osuutta asiaan, mutta spagaatti on lähempänä kuin koskaan. Tällä hetkellä koetan päästä jumppaan kahdesti viikossa. Kotona en saa aikaiseksi. 

Paino tippui synnärillä ollessa vain muutaman kilon, synnytyksen jälkeiset turvotukset (joista kukaan ei kertonut etukäteen!!) kesti pari viikkoa. Jälkitarkastukseen mennessä paino oli laskenut noin 10 kiloa ja vauvan ollessa 4 - 5 kk oltiin lähtöpainossa. En laihduttanut missään vaiheessa. Hoikistumisen salaisuus lienee imetys, vaunulenkit ja ruokavaliomottoni monipuolisesti vähän kaikkea. Vähän kaikkea koskee myös herkkuja, joita nautin oikeastaan päivittäin. Päivä ilman suklaata? Onko sellaista?

Vielä 4 kk kohdalla keskivartalo tuntui toisenlaiselta, mutta nyt se on onnekseni jo tiivistynyt lähes lähtömittoihin. Kaikkein tiukimmat farkut jäävät vielä hyllylle, jo pelkästään mukavuudenhalusta. Mutta olen tyytyväinen itseeni. Se lienee tärkeintä.

Rinnat ovat pienentyneet imetyksen alkutaipaleelta. Luulen, että ovat lähes samankokoiset kuin ennen raskautta. Imetän edelleen, joten saapa nähdä mihin ne sitten imetyksen päätyttyä asettuvat. Tuntuvasti navan yläpuolelle kuitenkin, sen uskallan jo sanoa ;)

Uusia hiuksia alkoi kasvaa raskauden alussa. Nyt haivenet sekoittuvat jo muun tukan joukkoon. Viime viikkoina olen huomannut, että hiuksia tipahtelee enemmän. Pojan kourat ja pehmolelut kerää niitä kiitettävästi. Vielä ei näy radikaalia muutosta kuontalossa, mutta luultavasti letti ohenee sen verran, että saan lyhentää sitä reilummalla kädellä tuossa kesän korvilla.

Kaiken kaikkiaan omaan silmään kehon muutokset tuntuvat pieniltä. Etukäteen oletin, että muutokset olisivat suurempia ja myös henkisesti vaikeampia hyväskyä. Raskauden ja äitiyden myötä olen oppinut entistä enemmän hyväksymään itseni ja kehoni sellaisena kuin se on ja olemaan kiitollinen siitä miten hyvin se minua palvelee laiminlyönneistäni huolimatta.

Loppuun tunnustan haaveilevani kestolakkauksesta varpaan kynsiin, sormien kynsiin geelaus ja glitterii sekä ripsiin kohtuumittaiset jatkot. Luultavasti jätän kaikki toteuttamatta ja laitan varpaisiin sitä samaa punaista maybelline-lakkaa mitä tähänkin asti :)