Tänään en jaksa mitään 19+3

Voi itku ja hammasten kiristys. Ja ilman mitään kunnollista syytä. Pitkän viikon väsymys purkautuu nyt kyyneleinä ja ikävänä. Minä olin lähes koko viikon reissussa ja heti perään isimies lähti viikonlopuksi virkistymään. Mulla on energiaa ehkä just siihen, että keitän nyt itselleni kupin kahvia ja sumennan pään salkkareilla. Ja koetan keskittyä siihen mitä minulla on, enkä siihen mitä ei ole.


Edit. One hour later ...

Pikkuitkut, kahvi ja keksi, petivaatteiden tuuletus, imurointi ja pölyjen häätö ja maailma on taas paljon parempi paikka <3

No Man is an Island. Tässä piilevä viisaus vahvistuu raskauden myötä. Ei täällä tartte pärjätä yksin vaikka onkin tottunut minä-itse-elämään. Ja joskus saa väsyttää, minuakin.  

Potkupirkko tai -petteri 19+2

Pikkuinen myllertää jo aika kovaa. Hassua kuvitella, että noin 250 g massalla saa tuollaisia tuntemuksia aikaan. Välillä vatsa on aivan toispuoleinen, aamulla herätessä kaveri on usein kiepissään jommalla kummalla puolella vatsaa nostaen siihen kyttyrän ja toinen puoli on lähes kuopalla. Mahtaa olla voimakas kaveri, isin mielestä selkeesti poika kun on niin riski ;) 

Äidin väsymystä on ruokittu rautapitoisilla ruoilla ja salmiakilla. Salmiakkia ja vettä sopivina annoksina on pitänyt huimaukset poissa. Viikon reissut ja pitkät yli 10 h työpäivät on kyllä muuten väsyttäneet tämän mamman ja perjantai-illan suunnitelmissa on juurtua tiukasti sohvalle. Isimies lähti reissulleen ja mä saan siis vapaasti syödä ja porsastaa sohvalla :D

Mun vaatekaappi on kasvanut mammavaatelahjoituksilla ja pikkuinen sai myös kirpparikierrokselta lisää vaatteita. Valitsin sellaisia tytöille ja pojille sopivia värejä. Katsotaan sitten Pääsiäisen jälkeen aletaanko metsästää Spiderman vai Lumikki -lakanoita :) Mulla ei ole kyllä vielä mitään käsitystä mitä kaikkea vauvan vaatekaapissa täytyisi olla. Mutta eipä ole vielä sitä vaatekaappiakaan, joten eiköhän me ehditä tähän perehtyä myöhemminkin. 

Muissa blogeissa on kiertänyt tyttö-poika testejä, ehkäpä minäkin sellaisen listaan.. Mutta ensimmäinen intuitio oli joka tapauksessa tytöstä, nyt kun liikkeitä on tullut ja vauvaan on saanut konkreettisemmin kosketusta tuleekin poikaolo.. 

Lovely 18+2

Kiitän tunnustuksista Nekkkistä ja Koijaria.


Säännöt kuuluvat:
Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

 

Valitsen faktani lapsi- tai raskausaiheista. 

1. Olen lukenut raskausblogeja enemmän tai vähemmän säännöllisesti jo vuodesta 2007 alkaen. Tuolloin blogitarjonta oli paljon suppeampi, niin tästä kuin muistakin aiheista, ja lukeminen tuntui hassulla tavalla tirkistelyltä ;)

2. Aina synnytyskertomusta lukiessani liikutun. Samoin jos televisiossa syntyy lapsi, ensirääkäisyn hetkellä puhkean saman tien kyyneliin. Näin on ollut jo monta vuotta. 

3. Ensimmäisen ja toisen kohdan perusteella joudun tunnustamaan, että olen tiedostamattani tainnut potea vauvakuumetta jo pidemmän aikaa. Ääneen tunnustin kuumeilun ensimmäisen kerran vasta viime syksynä. 

4. Isimies on ensimmäinen mies, jonka kanssa lasten hankintaa olen ensimmäisen kerran edes harkinnut vakavasti. Jollain tasolla olen kai aiemmista seurustelukumppaneista tiennyt, ettei suhde tule kestämään ja onnistunut potemaan vauvakuumeiluani myös itseltäni salassa. 

5. Olen tehnyt opiskeluaikaan paljon lastenhoitokeikkoja ja hoitanut myös pieniä vauvoja, joskus kahtakin. Vauvanhoito ei koskaan jännittänyt silloin. Päin vastoin pienet lapset oli aina helpoimpia, koska kaikkien kanssa pärjää jo aika pitkälle samalla perusreseptillä - syliä, ruokaa, kuivat vaatteet ja unta.

6. Opin puhumaan alle vuoden ikäisenä. Motoriset taidot tulivat jälkijunassa, joten osasin puhua pälpättää melko pitkään ennen kuin kävelin. Pikkuaikuinen. 

7. Minua mietityttää mihin horoskooppimerkkiin lapsi syntyy. Uskon jonkin verran luonnehoroskooppeihin ja numerologiaan ja toivoisin, että pikkuinen saa niiltä osin itselleen hyvät lähtökohdat. 

Lahjoitan tunnustuksen eteenpäin Helinälle ja Harrietille. 

Ps. Eilen isimieskin sai tuntea pienet tumahtelut alavatsalla <3 

Paineita 18+0

Neuvolassa mitatuissa verenpaineissa ei ole ollut huomauttamista. Paineet on joka kerta mitattu heti kun olen istunut aloilleni, eli ovat varmaan olleet lepotilaa korkeammat (varsinkin kun olen krooninen viime tipassa eläjä, joka aina rientää paikalle täsmälleen ajallaan tai minuutin myöhässä). 

Nyt minulla on parina päivänä ollut ajoittain huono olo. Hierojan pöydällä paineet tippui jo 5 min käsittelyn jälkeen niin alas, että näkyi tähtiä eikä mittarin skaalakaan riittänyt. Pelottava tunne kun ei tahtonut mennä ohitse. Lentokoneessa tuli myös tavallista kurjempi olo ja aamuisin on meinannut oksettaa :P 

Enpä osannut vielä neuvolassa ottaa asiaa puheeksi, mutta nyt on ruvennut mietityttämään. Jos hierojalla sattunut olotila toistuu jossain muussa tilanteessa, kuten auton ratissa, pyörän selässä tai bussipysäkillä, niin siinähän voi jo satuttaa itseään. 

Viikonloppuna iski kamala sipsi- ja salmiakkihimo. Kroppa taitaa olla taas aika viisas ja koettaa korjata tilannetta mielitekojen avulla :) Otin myös aamuisen kahvikupposen takaisin ohjelmaan. Täytyy varmaan mittauttaa paineita jossain välissä uudelleen, jos olotilat toistuu.. 

Suola ja kahvi taitaa olla ne perinteiset keinot paineen ylläpitoon, osaako joku neuvoa muita? 

Voltteja 17+6

Kolmannella neuvolakäynnillä keskusteltiin perheen voimavaroista, mutta muuten käynti tuntuikin jo aivan rutiininomaiselta. Tässähän nää asiat näin jutustellaan läpi ja varataan seuraava aika.

Paino 63,5 (+2 kg)

Hb 120 (- 15 yksikköä)

Verenpaine 115/68

Vauvan syke 145 - 150

Liikkeisiin terveydenhoitaja merkitsi plussan kun kerroin hassuista muljahduksista. Paperille merkityn plussan kunniaksi pikkuinen päätti sitten illalla rohkaistua liikkeissään ja me tökittiin toisiamme vuorotellen pitkä tovi. Hieno tunne, hymy herkässä ja tippa linssissä. En millään malttanut mennä ajoissa nukkumaan kun pikkuinen oli juttutuulella. Innostuin jopa lauleskelemaan sille ja soittamaan hyviä biisejä läppäriltä :) :) 

Kerroin esimiehelle, suhtautuminen oli aivan positiivinen. Oikeastaan latelin vain itse tulemaan asioita joita olen jo miettinyt ja suunnitellut ja mitä toivoisin huomioitavan ennen kesää. Matkusteluja haluan vähentää, valvominen ja matkustelu on ollut fyysisesti paljon raskaampaa kuin aiemmin.

Muut työkaverit on varmaan ihan puusilmiä tai sitten ne ei kehtaa vaan sanoa mitään. Noh, ostin muutaman paidan jotka ei jätä kyllä mitään epäselväksi ;) Ja jos ne edelleenkin luulee, että oon hankkinu kaljamahan niin tarvitsee varmaan askarrella joku teemapaita "I'm pregnant". Normaali ihminen ehkä avais vaan suunsa ja kertoisi missä mennään, mutta en minä. Minä tahtoo olla vähän vaikea.

Paisuva pulla 17+2

Nyt se massu kasvaa ja paisuu kuin pullataikina. Ja ruokahalu on huipussaan. Tervetuloa herkutteluviikonloppu ja alkuviikon neuvola :D Saataisko me nyt lähtöpaino nousemaan kuopistaan. Ei kai sekään hyvä ole, että ne lisäkilot humahtaa kerralla kymmenessä viikossa. Vähemmästäkin nahka repeää. 

Olen aloittanut epäsäännöllisen masun rasvauksen ja lisäksi koetan muistaa nauttia monipuolisesti öljyjä myös sisäisesti. Kookosrasvasta olen lukenut pelkkiä ylistyksiä ja sitä olen lisännyt lusikallisen aamupalan joukkoon. Iholle en ole vielä iunnostunut kovin laajasti kokeilemaan, koska tuoksu on niin voimakas. Onko muilla käyttökokemuksia ihon hoidosta? 

Kiinnostuneille vielä lisää käyttövinkkejä - listassa myös mm. nännien rasvaus ja maidon erityksen lisääminen: 

http://www.yksterveysblogi.com/kookosrasva-tietoa-ja-kayttovinkkeja/ 

Hiema skeptikko kun olen, niin ihmettelen, että ihanko oikeesti kookosöljyllä voi parantaa kaiken..?

Kuplia 16+5

Jaiks. Alavatsassa kuplii. Siinä osassa mikä tuntuu jo pinkeältä ja jonka pinta sukeltaa kaartaen kohti kylkiä ja napaa. Mielikuvassani kuplinta aiheutuu kuperkeikoista, mitä pikkuinen siellä harjoittelee <3

En malta istua töissä. Kevätaurinko on tuonut vipinää kinttuihin :) Ensi viikolla on seuraava neuvolakäynti, toivottavasti kuunnellaan pikkuista sydäntä, koska rakenneultraan on vielä piiiiitkä aika. Se tehdään vasta puolin välin tuolla puolen. 

Olen mielessäni maistellut nimiä. Minun mielikuvassani hän on pikkuinen tyttö. Sopivia pojan nimiä en ole keksinyt vielä yhtään. Tasa-arvon nimissä aion kuitenkin tehdä vaate- ja muut hankinnat molempia sukupuolia kunnioittaen :)

Töissä ei vieläkään tiietä. Jaiks. 

Joko se liikkuu !? (16+0)

Joko, joko nyt? Aivan malttamattomana täällä odotellaan liikkeiden ilmaantumista. En tiedä johtuuko se pelkästä tarkkailun aktivoitumisesta vai mistä, mutta vatsan väänteet ja kuplinnat on olleet jotenkin voimakkaampia tai erilaisia kuin "normaalitilassa". En kyllä vielä pysty hyvällä sydämellä niitä vauvan liikkeiksi tunnistamaan ja kutsumaan. Mutta olen nähnyt liikkeiden havainnoinnista jo untakin :D

Muista blogeista olen lukenut, että näillä viikoilla liikkeitä on havaittu ensimmäisen kerran, mutta voi mennä vielä puolivälin paikkeille ennen kuin on tuntemuksia. Malttamaton minä tahtoisi havainnot heti. Oman pulssin saan tuntumaan vatsan seudulta melko voimakkaana. Jossain raskausviikkojen kuvauksessa kerrottiin, että verimäärä alkaisi näillä viikoilla kasvaa ja sydän joutuu tekemään enemmän töitä. Siltä se tuntuukin, kun portaiden nousu hengästyttää, vaikka peruskunto pitäisi noin muuten olla ihan kohdallaan. 

Lisää jumppatuntemuksia - vatsallaan tehtävät liikkeet ja vatsalihakset biisien tahtiin suoritettuna alkaa olla aivan nou-nou. Vatsalihasten treenailu tuntuu noin muuten kyllä vielä ihan hyvältä, mutta tempossa tehtävät nykimiset on liikaa. Lankut ja kierrot varmaan tekee vaan ihan hyvää, mutta suoria vatsoja pitäisi käsittääkseni nyt alkaa vältellä treenamasta. Joku vihkiytyneempi osaa kenties neuvoa enemmän? Jotenkin tuon liikkumisen suhteen luotan siihen, että kroppa kertoo mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Olen muutenkin mukavuushenkinen liikkuja ja teen oman jaksamisen mukaan. Ei hävetä laskea tankoa kesken biisin tai muuten lusmuilla jumpassa jos siltä tuntuu :D Pääsenpähän seukkipäivänä sängystä ylös ja portaat alas .. 

Pikkuinen saa tällä viikolla taittaa kanssani kilometrejä ja viettää matkalaukkuelämää. Viikolla työn ja viikonloppuna huvin merkeissä. Oikeastaan odotan jo innolla viikonlopun keikkaa, ei olla miehen kanssa juuri ehditty matkustelemaan keskenään. Mukava päästä pienestä kämpästä hetkeksi neutraalille alueelle ja jättää läppärit kotiin (as if..) :)

Sohvaperuna (15+2)

Pikaflunssa sai minut kaivautumaan entistä syvemmälle sohvatyynyjen väliin. Toivottavasti menisi vähän nopeammin ohi kuin edellinen, sillä flunssan myötä 24/7 päänsärky tuli takaisin. Avuton olo kun särkyyn ei auta oikein nukkuminen, ei veden juonti tai happihyppykään. Paras lääke on turruttaa pää ja keskittyä johonkin muuhun (kuten tälläkin hetkellä pikkukakkosen kuikuiluun sivusilmällä). 

Hieman toisenlaisia viikonloppuja on tullut viimeaikoina vietettyä. Työn puolesta saan matkustaa aivan riittämiin, ja epäsäännöllisen arjen pyörittäminen on kyllä ottanut nyt fyysisesti ja myös henkisesti koville. Viikonloput on kuluneet vastapainoksi arjelle tekemällä ei-mitään. Nyt on pitkästä aikaa viikonlopun kynnyksellä sellainen olo, että tekisi mieli jo touhutakin jotaín. Jos ei muuta niin pesän siivousta - matot ulos kevätaurinkoon ja villakoirille kyytiä. No jaa, ehkä huomenna :)

Vauva leikkii piilosilla, välillä mennään jo napa pitkällä mutta toisena hetkenä peilikuvasta ei vielä millään uskoisi, että olen raskaana. 

Ei mulla muuta. Tyhjä pää kaikesta aivastelusta ja niistämisestä.