Ei vaan ole aikaa kirjoittaa. En juuri käytä tietokonetta virka-ajan ulkopuolella, surffailu hoituu kännykällä mutta sillä ei viitsi päivittää. Harvemmin kommentoidakaan, harmi. Tahto kommunikointiin ja ajatusten vaihtoon on kova, tässä elämäntilanteessa kun harvoin tutustuu yhtäkkiä uusiin tyyppeihin tai tapaa päivittäin ystäviä. Harmi sekin. Mun unelma olis samanhenkinen naapuri. Jonka luo vois tupsahtaa kylään, tosta noin vaan kun siltä tuntuu.
Töissä on riittänyt tekemistä, hieman stressinpoikastakin, mutta onneksi sen saa hyvin nollattu pidennetyllä viikonlopulla. Kotona olossa parasta on laps ja kesä. Ja jalkapallo ja puisto ja kiikku ja lintujen bongailu. Meillä on sellainen kirjat Linnut äänessä, jota laps mielellään selaa ja kuuntelee. Suosikit on selkeät, pöllöt ja tikat huvituttaa eniten :) Hyvin laps myös tunnistaa suosikkinsa ja osaa matkiakin niitä :D
Viime vuoden hoitovapaan (ja osittain myös työkiireiden takia) mulla on vaan 3 viikkoa kesälomaa. Se tuntuu turkasen lyhyeltä pariin aiempaan kesään verrattuna, mutta aion silti tehdä juuri niitä ja vain niitä asioita mistä tykkään. Mökki, eläinpuisto, kotipiha, siinäpä ne lomailun peruselementit. Tuskin maltan odottaa.
Eräs aamu heräsin selkä kipeänä ja havahduin, että itsestä täytyy pitää huolta. Hyvä muistutus, onneksi kipu hävisi aamun aikana, mut ensimmäiseen puoleen tuntiin piti todella varoen nostaa lasta ja varoa nopeita liikkeitä. Mikä lie unikramppi, mitään erityistä en ollut tehnyt edellisinä päivinä, mutta siinä se taika varmaan olikin. Nyt sitä liikettä. Ja lepoa. Sopivasti. Ja lasi viiniä. Nyt.
Laps nukkuu, unet on parantuneet, mutta takapakkiöitä on edelleen. Parhaimpina öinä on selvitty yhdellä aamupuolen herätyksellä 05 - 06 maissa ja unia on jatkettu siitä 07 saakka. Tipusen askelin. Askel kerrallaan. Meillä nukutaan kohta autuaan hyvin. Varsinainen unelma sekin <3
Unelmana on myös mökki. Aloitetaan vuokraamalla ja mutustelemalla ajatusta.
Pieni unelma on myös pikkusisko. Mutta parisuhde ei ole siihen valmis. Meidän suhde on melkein kuin telakalla työn, opintojen ja öisin heräilevän lapsen takia. Uskon ja toivon että se tästä jälleen virkoaa. Aikansa kutakin. Mutta telakalla olo on kuluttavaa. Olen hakenut siihen keskusteluapua ja toivon että mieskin kypsyisi ajatukselle ulkopuolisen avun vastaanottamisesta.
Unelmia ja toiveita. Myös kiitollisuutta. Koska laps. Se on parasta mun elämässä.
