Ensimmäinen viikko töissä meni vielä ladatuilla akuilla, puoliksi itsestään. Toisella viikolla muistin taas miten p-stä tämä arjen pyörittäminen yksikseen on. Vaikka kyllä minä silti paljon mielummin pyöritän tätä arkea yksinäni kuin sairastan. Minun roolini tämän perheen aikuisista on joka tapauksessa se helpompi.
Mutta että miten kummallista se on - toisella on kaikki aika maailmassa ja toisella ei kerrassaan yhtään. Ja miten suhteellista se on, vaikka "mulla ei ole aikaa", olen silti ehtinyt mm.
*katsomaan yhden Netflix-sarjan viimeisen kahden viikon aikana läpi
*treenaamaan eka työviikolla kolmesti ja toka viikolla kahdesti
*näkemään kavereita
*poimimaan mustikoita ja vadelmia
*käymään leikkipuistoissa
*selaamaan Instagramia
*käymään hierojalla
etc.
Että tuota onhan tuossa tuota ohjelmaa ..
Töitä en ole kyllä juurikaan ehtinyt tekemään. Saldot pakkasella. Mutta välillä näinkin päin :)
Poikanen viettää pian 3 v synttäreitään. Ja ensimmäistä kertaa ymmärtää oikeasti synttäreiden päälle. Me pidetään hyvät ja rennot juhlat <3
