Puhinaa

Minä olen höyryveturi. Puhisen, tuhisen ja ylikuumenen joka asiasta. Menee jo yli ymmärryksen nämä tunnereaktiot. En ole niiden suhteen nyt aivan oma itseni, ja siitä joutuu mies kärsimään :( Anteeksi olen pyydellyt melkeen yhtä monta kertaa kuin kilahtanutkin. Mutta hyi minua, pitäisi nyt hieman koettaa itseään hallita. Inhoan sitä, että toinen joutuu syyttömänä tulilinjalle.

Lähipäivinä on alkanut kuvottaa silloin tällöin. Kuumeilu jatkuu. Väsyttääkin. Onneksi on vielä muutama päivä lomaa. Töissä en halua asiaani vielä jakaa. En kyllä ystävillekään, se tuntuu toistaiseksi vielä itsellenikin niin vieraalta ja uudelta.

Olen lukenut paljon pikkuiseen ja sen odotukseen liittyviä asioita. Eniten minua nyt kiinnostaa omat olot ja muutokset itsessä. Ajatukset eivät ole vielä yltäneet siihen aikaan, kun pikkuisen pitäisi olla maailmassa. Nyt ne pyörii vielä oman navan ympärillä.

6+0

Lisää oireita

Mun on kuuuuma. Ja jatkuvasti jano. Mittasin lämpöä 37.2. Yleensä tässä lukemassa mulla on jo muitakin kuumeoireita, päänsärkyä ja ihon arkuutta, mutta nyt on vaan lämmin. Niin lämmin että aivotkin tuntuu sulavan. Onneksi saan lomailla nyt uuden vuoden yli ja totutella uuteen olemiseen.

Muita oireita on varmaan väsymys. Tosin lomaillessa mua väsyttää muutenkin, syksy oli tuskaisen pitkä. Kuvotusta ei oo toistaiseksi. Nenä on hajuherkkä ja hiukka turvottaa.

Ensimmäinen neuvola on kahden viikon päästä. Hirmuaikaisin minusta, mutta toisaalta hyvä niin. Koetin udella mitä siellä oikein tehdään, kuulemma jutustellaan ja varataan tulevia aikoja. Miehen saa ottaa mukaan, mutta onkohan siellä hänelle vielä mitään nähtävää..

Joulurauhaa

Jouluaatto ja -päivä oman perheen parissa. Jokseenkin poissaoleva olo. Ajatukset oli lomalla niin käsillä olevasta hetkestä kuin raskaudestakin. Glögiterästeet sain välteltyä ilman suurempia askelkuvioita ja koreografioita. Graavilohta meillä ei syö kukaan muukaan.

Pukki toi lahjakortteja, kirjoja ja kosmetiikkaa. Jos hyvin käy, lahjakorteilla voi hankkia jotain haaleaa pastellin sävyistä. Mutta vielä ei ole sen aika.

Ensi viikolla on soittoaika terveydenhoitajalle. Katsotaan ensimmäisen käynnin ajankohta. Jokseenkin oudoksuttaa ajatus luovuttaa oma kroppa jotenkin "yhteiseksi" kapistukseksi. Ei se lapsen kanssa jakaminen, mutta ne muut ihmiset. Kropan toimintaa ja kommelluksia kai käsitellään siellä neuvolassa häveliäästi ääneen. Minä olen yhtäkkiä objekti. Epämukavuusalue, tervetuloa.

Sydämen pitäisi käynnistyä huomenna <3

Oirepäiväkirja

Miten ihmeessä ihmiset aavisti olevansa raskaana tai osasi edes spekuloida sitä ennen internettiä, keskustelupalstoja, odotus- ja raskauden toivomisblogeja?

Minä olin vakuuttunut jo keskustelupalstoja lukemalla, että nyt muuten napsahti. Oireina ennen testailua saman aikaan painon ja tyhjyyden tunne vatsassa, metallin maku suussa etenkin jos oli yhtään janoinen, lämmön nousu, pikku pömppis ja lievä kuvotus. Hajutkin voimistui. Etenkin kaikki hajusteet ja tupakka, vaikka oon kyllä muutenkin niiden suhteen vähän nirppanokka.

Tosin kaikkia nuita oireita voipi olla ihan normaali pms-oireinakin, kuvotusta jo pelkästä jännityksestä kun kuukautiset oli myöhässä :D Silti olo on jotenkin erilainen.

Reippaana ja järkevänä tyttönä maltoin odottaa 4 päivää ennen testaamista. Ehkä elämäni pisimpiä päiviä. Viivasta tuli haalea ja oli pakko tietysti hakea toinen testi parin päivän päästä. Oon ihan vakuuttunut, että ne tekee testeistä tahallaan sellaisia, että viivojen väri vaihtelee ja on pakko tehdä uusi testi..

Nettilaskurin mukaan 5+0.

Sanattomana joudun laittamaan tähän nyt vaan sydämiä <3 <3 <3

Lähtökohtia

Minä olen 27 v. Mies muutaman vuoden vanhempi. Me tavattiin yhteisien tuttavien kautta joskus vajaa vuosi sitten ja pikkuhiljaa tapailu kehittyi seurusteluksi. Heti alusta alkaen se tuntui jollain tapaa oikealta ja näyttää siltä, että kemiat sopii yhteen myös biologisessa mielessä ;)

En ole koskaan aiemmissa suhteissani edes harkinnut vakavasti lasten hankkimista. Tämä on ollut jollain tapaa erilainen, kypsempi juttu alusta alkaen. Ja vaikka yhteistä taivalta on takana suhteellisen vähän, molemmilla on vielä omat osoitteetkin, niin tämä tuntuu kuitenkin luontevalta.

Ehdin varmasti vetää vielä monta paniikkikohtausta siitä, että en ole valmis, ei ole kotia, ei ole suunnitelmia ja se elämän punainen lanka vilistää koko ajan jossain edessäni käden ulottumattomissa. Jollain tapaa tämä varmasti opettaa päästämään tuosta langan tavoittelusta irti. Pysähtymään ja olemaan tässä.

Minä rakastan jo nyt tätä kokemusta. Ja miestä.

Uuden alussa

Testasin plussan ja toisenkin, kun en ensimmäisellä kerralla voinut uskoa sitä todeksi. Tulokasta ei varsinaisesti yritetty, mutta ei kyllä välteltykään. Ilmeisesti hänellä on harvinaisen kova tahto tulla. Otti tilaisuudesta vaarin heti ensimmäisellä kerralla, kun sille annettiin mahdollisuus.

Mieletöntä. Minä olen siis raskaana. Todistaa kaksi testiä.

Pelkäsin aina olevani niitä, jotka liialla suorittamisella ja kovalla yrittämisellä eivät juuri tässä asiassa loistakaan. Olin niin väärässä.

Tervetuloa Tulokas.