torstai 13. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Vauva näkyy ja kuuluu kaikkialla. Ensinnäkin Hän on äänekäs tapaus. Hän kätisee, tuhisee, rutisee, vinkuu, vikisee ja vähän hekotteleekin, tosin vasta unissaan. Vauvan vaatteita ja erilaisia hoitotarvikkeita lojuu jokaisessa huoneessa, pyykkiä pestään usein ja vauva näkyy äidinkin vaatetuksessa puolittain puettuina paitoina ja pikkupuklutahroina. Sain viimein haettua muutaman asiaan tarkoitetun imetysvaatteen, josko sitä joskus sattuisi ihmisten ilmoilla lastaan ruokkimaan. 

Vauva täyttää nyt kolme viikkoa, mutta tuntuu kuin hän olisi ollut täällä jo ikuisuuden. Sen verran radikaalisti pikkuinen on pistänyt asioita tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. On se vaan ihana, kaikkine piirteineen, äänineen ja ilmeineen niin rakastettava <3 

Blogger jostain syystä tökkinyt viime päivinä (?) 

Mutta kerrotaan nyt vielä äidinkin kuulumisia, unta on kertynyt kohtuudella, uskallan aja, uskallan ajaa autolla ja laittaa kahvinkeittimen päälle :) alakerta on edelleen jonkin verran kipeä, rekoa söin särkylääkkeitä ja nyt on menty joitakin päiviä ilman. Tikkejä on vielä jäljellä, kai ne pian sulavat pois. Käsipeilillä alakertaa ihastellessa näkymä on kuitenkin "ihan normaali", aluksi en uskaltanut edes katsoa kun koko ruumiinosa tuntui niin vieraalta ja kipeältä. 

Lantionpohjalihakset tuntuu voimattomilta ja toisinaan kipeiltä, etenkin iltaisin kroppa alkaa olla väsynyt kannattelemaan itseä ja lasta, nousemaan lattialta ylös jne. Lihaskuntoharjoitteita olen tehnyt suhteellisen tunnollisesti osastolta saatujen ohjeiden mukaan, joten eiköhän tämä palautuminen tästä pikkuhiljaa etene. Välillä iltaisin pääsee itku, kun lapsi ei tahdo nukahtaa ja omat voimat alkaa olla vähissä kantamaan ja hyssyttelemään. Olen pitänyt vatsan seudun lihaskuntoani kohtuullisen hyvänä, mutta kyllä vaan palautuminen pistää nöyräksi ja ottaa oman aikansa. 

Ulkoisesti olen hämmästynyt miten nopeasti olen palautunut. Mulla on vain pieni siideripömppö jäljellä, ei arpia eikä nahkakaan mielestäni roiku. Rinnat on kuten raskausaikana, maidonnousu ei enää kasvattanut kuppikokoanut kuppikokoa. Lantiolla on ainakin 5 ylimääräistä senttiä, farkkuja en saa vielä jalkaan.Varsinaist olla aloitettu, mutta vaunulenkkejä on jo tehty heti ensimmäisistä viikoista alkaen.

Pikkumiehen ilmavaivat ja massuvaivat vähän mietityttää. Ruokailut sujuu hyvin, mutta röyhtäyksiä ei tahdo kuulua. Maltan yleensä houkutella röyhtäystä 5 - 10 min olalla taputellen tai sylissä pystyasennossa. Joskus polven päällä, joskus etukenossa kanniskellen, mutta en ole vielä keksinyt mikä auttaisi parhaiten :/

1 kommentti:

  1. Tuttua niin tuttua. Siideripömppis täälläkin, kiloja vielä 6 ylimääräistä lähtöpainoon. Eilen yritin joitakin "löysempiä" boyfriend mallisia housuja jalkaani - AIVAN TURHA LUULO. Mulla ei mene edes mun takit päälle, joten tilaisin eilen nettikaupasta uuden takin syksyyn itselleni jottei maitobaari saa kylmää :)
    Väsymystä täälläkin ja välillä itksettää - neuvolassa siitä ihana terkkari puhuihkin ja muistutti sen olevan ihan normaalia.
    Huutonetistä olen ostanut boobin imetyspaitoja jotka ovat olleet aivan ihania vauvan syötössä.
    Synnytyskertomusta odotellen.

    VastaaPoista