Näin se laskettu aika vaan lähestyy. Kumma kyllä mun olo on helpottunut viime viikkoina kun vatsa on laskeutunut alemmaksi. Peilailin jo hieman huolissaan onko vatsa kutistunut, mutta isimiehen kanssa päädyttiin siihen tulkintaan että vatsa on vaan laskeutunut ja hieman levinnyt sivusuuntaan jolloin se näyttää pienemmältä.
Vielä ei ole mitään lähestyvän synnytyksen merkkejä. Maanantaina on taas neuvola jossa voin esittää tyhmiä kysymyksiä :) Mietin mm. mistä sen veden menon tunnistaa jos tihkuu vaan ihan vähän ja miten erottaa oikean supistuksen niistä yksittäisistä rasituksen tuomista supistuksista. Tällä hetkellä supistuksia tulee 5 - 10 päivässä, muutamat on olleet sen verran napakoita että on täytynyt ottaaa pieni etukeno supistuksen ajaksi. Usein supistus on kivuton ja sen huomaa lähinnä siitä, että tulee tukala olo ja hengästyttää.
Nyt ovat käsillä ne päivät jolloin kannattaisi nukkua ja levätä, mutta jostain syystä en vaan malta. Valvon urheilun ääressä puolille öin ja havahdun valoisiin aamuihin jo ennen seitsemää. Päivällä saan torkuttua vartin silloin tällöin, mutta kunnon sikeää, levollista tai yhtäjaksoista unta ei oikein kerry.. Liian jännää tämä loppuaika :) Mutta miten ihmeessä maltan nukkua sitten kun pieni on maailmassa? Munhan pitä silittää ja pitää sitä kädestä koko ajan <3
Voi liikutus, tulisit vauva pian :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti