Kuinka pilata elämä stressillä

Mun on pakko kirjoittaa lisää vielä eilisestä aiheesta nimeltä työstressi. Pitkään menikin etten sitä kokenut kärsiväni ja työpäivän 7,5 h riitti vallan mainiosti tehtävien ajan tasalla pysymiseen. Mutta nämä viimeiset pari kuukautta. En tiedä miten tästä putkesta pääsee ulos. Onhan tämä aivan typerä oravanpyörä ja tekee minut jatkuvasti kiukkuiseksi.

Käytännössä YH-mutsina täällä edelleen mennään. Ja se tekee tästä mun elämästä niin tuhannen joustamatonta. Jos työ vaatii hetkellisesti enemmän niin se heijastuu suoraan kaikkeen muuhunkin tekemiseen ja jaksamiseen. Eikä tavallinen arki-ilta velvollisuuksineen tunnu nyt riittävän tilanteen nollaamiseen. Tarviin tilaa hengittää jossain muualla kuin kotona. 

Avauduin tänään ihan pienesti esimiehelle tästä tilanteesta. Katsotaan meneekö jakeluun. Jos ei niin laajennetaan jakelua. Haluan sammuttaa tämän suhinan päässäni. 

Opeteltiin lapsen kanssa pelaamaan Unoa. Ja hei, se osasi! Ja meinasi lyödä mua kun voitin .. pikkuisen tosissaan voittamisen ja häviämisen suhteen. Harjoitelkaamme siis häviämistä jatkossakin. Jotkut vanhemmat antaa lasten aina voittaa muistipelissä yms. Mä oon aina aatellu että se on mahtava tilaisuus opetella pettymysten käsittelyä ja suhteellisuuden tajua. Ja myös nöyryyttä ja sitä että harjoitus tekee mestarin. Saapa nähdä miten tää toteutuu käytännössä, mutta nyt on voitot 40 - 60 % äidin hyväksi. 

Uusi vuosi, vanha meininki

Don't know what I'm doing - paitsi tyhmiä töitä. Mulla on liian monta rautaa tulessa ja jatkuvasti huono omatunto siitä etten pysty tekemään asioita niin perusteellisesti kuin haluaisin. Ärrin murrin. Tässä sitä pyhäpäivänä lapsen nukkumaanmenon jälkeen näppäillään sitten töitä. Huomenna mä avaan suuni kyllä tästä tilanteesta ja isosti. 

Osin tää on kyllä itse aiheutettua, koska suuta ei ole tullut avattua tarpeeksi aikaisin. 

Mutta ärrin murrin vielä kerran. Nyt mä teen tän työpalasen loppuun <3

Hyvää uutta vuotta! 

Still Here

Edelleen täällä. Hautautuneena joulukuiseen stressiin joka ei kyllä johdu mistään jouluun liittyvästä vaan siitä, että miljoona projektia päättyy samaan aikaan ja lisäksi on kaikkea muuta työmaalla. Noh, enpä ole montaakaan kertaa tehnyt lisätunteja toimistoajan ulkopuolella, nyt on sitäkin nähty. Mutta en ota tavaksi, en tykkää sitten yhtään. 

Joulun jälkeisen viikon pidän vapaata. Ja syön suklaata. Saatan juoda glögiäkin, sitä Alkon versiota. 

Lapsonen voi hyvin, pieni flunssa kärsittiin, mutta onneksi nyt näyttää taas paremmalta. Lumi ilostuttaa ja muut vastoinkäymiset harmistuttaa. Taitaa minun kiireinen mieli vaikuttaa lapseenkin ja pinna katkeaa molemmilla aiempaa herkemmin. Laps on kyllä nokkelasti oppinut kyseenalaistamisen taidon ja koettaa kierrellä ja kaarrella sovituissa asioissa ja säännöissä. Fiksun lapsen merkki mutta välillä kovin koettelevaa. Esim. kun kielletään leikkimästä parkkipaikalla kun autot ei välttämättä huomaa pientä ihmistä siellä hämärän keskellä niin toinen koettaa sitten selittää, että valoisalla saa leikkiä parkkipaikalla. Eh. :D

Joulupukilta toivon joulurauhaa ja tervettä uutta vuotta koko perheelle <3 

Black Friday

Minua kummastuttaa nämä kansainväliset oloiset markkinointi-ilmiöt, mistä ne on yhtäkkiä tänne rantautuneet. Black Friday what ?1 :D tänä vuonna puolet ystävistä vietti Halloweeniäkin ja pukivat lapsiaan tarhan kekkereihin. En muista että aiempina vuosina olisi ollut vastaavaa hypetystä. Tuleekohan meille ens vuonna myös Kiitospäivä? Tykkään kyllä kalkkunasta enemmän kuin joulukinkusta, että en pistä pahakseni. 

Marraskuu on tuonut tullessaan paaaljon töitä. Tuntuu että koko vuoden edestä ja yhtäkkiä pitäisi tehdä kaikki nyt ja heti ellei jo eilen valmiiksi. Päänsisäinen kovalevy on ylikuormittunut. Lisäksi kotona on remontti, joka vaatii huomiota ja suunnittelua. Hiukan pensselöintiäkin. Mutta onneksi päävastuu on ammattilaisella. Hyvä siitä tulee, vaikka maalit ja tapetit on päätetty yön pimeinä tunteuna.. Nämä päivät on niin mustia. En muista milloin viimeksi edes ulkoiltiin? Ehkä sunnuntaina. 

Ensi viikolla pääsen hierojalle ja kampaajalle. Ja pikkujouluihin. Nautin jo etukäteen <3

Poikaseni 3 v on kovin kiinnostunut kirjaimista. Kyselee jatkuvasti millä kirjaimella mikäkin sana alkaa ja tunnistaa jo ison osan kirjaimista. En ole itse mitenkään tietoisesti opettanut, vastannut vain kun toista kiinnostaa. Kirjoittaminen ei kuitenkaan kiinnosta ollenkaan, ei olla saatu edes omaa nimeä paperille, sitä sentään on joskus yritetty mm. isänpäiväkorttia varten. Opin itse lukemaan melko spontaanisti noin  4-vuotiaana. Äiti on kertonut että kyselin kovasta mitä missäkin lukee ja sitten yks kaks olin alkanut lukea omin päin. Saapa nähdä onko laps yhtä nerokas kuin äitinsä tältä osin ;)

Mies on kotona, läsnä ja poissaoleva vaihdellen. Kunto kohenee pikkuhiljaa, mutta harha-askelia ja takapakkejakin on nähty. Ihan edelleen veitsenterällä mennään. Mieleen on hiipinyt ajatus oman jaksamisen kyseenalaistamisesta. Että mitä sitten jos minä en enää jaksa? Kuka pojasta huolehtii? Pitääkö tehdä Plan C? Mutta sitten toisaalta mieli on viisas ja suojelee itseään. Melko nopeasti harhailevat ja uhkia maalailevat ajatukset palautuvat ruotuun eikä pää suostu käsittelemään kuin yhden päivän kerrallaan. Keep it simple. Kaikki on tässä. 

Rakkaan 3-vuotiaamme yöunet ovat onneksi parantuneet huomattavasti. Mulla on iltaisin ihan oikeasti hetki omaa aikaa ja yöt saan yleensä nukkua melko lailla rauhassa. Tosin edelleen me nukutaan vierekkäin ja laps on kova pyörimään. Mutta toisaalta vieressä nukkuminen antaa rauhallisen mielen kun ei tarvitse pelätä toisen tippuvan pää edellä sängystä alas. Kun nukuttiin eri sängyissä mä jotenkin alitajuisesti havaihduin aina kun toinen vaihtoi asentoa ja varmistelin että onhan toisella peitto päällä eikä ole ihan sentin päässä laidasta. 

Meidän lempijuttuja on nyt pikkulegoilla rakentaminen ja hauskat kotivideot. Lisäksi käydään usein kävelyllä ja tällä viikolla taas tiskattiinkin yhdessä monta kertaa. Kinaa aiheutuu joskus pukemisesta ja minun hoputtamisesta. En millään malttaisi aina itse istua ruokapöydässä puolta tuntia sen jälkeen kun oma lautanen on jo tyhjä. Hoputan sitten toista ja useimmiten metsään menee :P Ostetaan hyvä ja luotettava pinnan jatke, tarjouksen voi jättää kommenttilaatikkoon. En muuten tiedä yhtään että onko minun jutuillani enää seuraajia. Kuhan kirjoittelen. Ja tähän sitten kalan kuva.