Tunnelmia

Huh. Kolmen viikon yksinhuoltajuuden ja lähes tipattoman tammikuun jälkeen olen ansainnut lasin punkkua. Onhan mulla ollu läheisiä apuna, mutta ei se ole sama asia. Vastuu lapsesta ja kodista on kokonaan minulla. Siihen päälle pelko ja huoli puolisosta. Se painaa hartioita kasaan, se väsyttää. Enkä uskalla ajatella kauanko tätä kestää. Parempi niin, parempi elellä päivä kerrallaan ja olla ottamatta suurempia suorituspaineita. Riittää että lapsella on äiti. Olkoon toisinaan homssuinen, hajamielinen ja nauttikoon viintä iltapalaksi. 

Kaiken lisäksi lapsi sairastaa. Olihan tässä jo kokonainen kuukausi ilman yskää ja nuhaa :) Nyt taas kökitään sisällä ja katsotaan piirrettyjä. Sopii mulle, saan itsekin luvan kanssa hengähtää. Mut meinasin alkaa itkemään, kun en saanu sellaista lasten panadolipurkkia auki. Lopulta väänsin sen korkin lusikalla rikki. Ne lapsilukkokorkit ei vaan oo mua varten. 

Vuosi 2015

Tämä vuosi alkoi meidän perheessä tavalla, jota ei kukaan osannut odottaa. Puolisoni on sairastunut vakavasti. Kaikki on uutta, kaikki on epäselvää. Koetamme jaksaa päivän kerrallaan. Kirjoittaisin mielelläni lisää, koska se auttaa itseäni jäsentämään asioita. Mutta jätän ainakin aluksi tarkemmat tarinat oman päiväkirjani sivuille.

Tällä hetkellä tärkeimmältä tuntuu paitsi olla puolison tukena, myös huolehtia siitä että lapsi saisi elää mahdollisimman normaalia ja turvallista arkea. Sitä lapsuuttaan. Päivän kerrallaan. Huomaan olevani tosi väsynyt, totaali yksihuoltajuus ja tämän pommin käsitteleminen vievät kyllä kaikki mehut. Mutta näillä mennään. Uskotaan ja toivotaan parasta.

Hilpeyttä ja kuria

Viime päivinä hekotusta on aiheuttanut se, että poika on oppinut menemään itse vessa-asioille ja vetämään oven perässään kiinni sekä lukitsemaan sen. Hih hih. Siellä hän lauleskelee potalla ja toisinaan tutkii samalla korulaatikkoa. Kippaa tuotoksensa pönttöön, huuhtelee pöntön ja palaa asioimasta kaunis hiuspanta kaulassa tms. Vessa-asioita ei kuitenkaan hoideta kokonaan oma-aloitteisesti, vaan asialle mennään sen jälkeen kun vaippa on puoliväkisin riisuttu, eikä muita vaihtoehtoja ole. Yhä enemmän tulisi varmaan harjoittaa nakuilua ja kannustaa menemään asialle oman tuntemuksensa mukaan.

 

Hilpeäksi teki mieleni myös taannoinen kaupunkireissu, suoraan hoitopaikasta kaupungille ja ravintolaan ihan pojan kanssa kahdestaan. Ravintolassa ruokaa odotellessa (ja vähän ruoan välissäkin) laps sai katsella videoita. Ruoka maistui eikä tarvinnut jahdata karkulaista pitkin poikin ravintolaa. Laps käyttäytyi todella hienosti. Aina näiden onnistuneiden reissujen jälkeen muistan kehua poikasta oikein kovasi. Vähemmän onnistuneiden jälkeen mainitsen, mitä toivoisin häneltä seuraavalla kerralla. Kesken kriittisen hetken on monesti jo myöhäistä puuttua käytökseen, mutta jälkeen päin muistuttelu ja seuraavien julkisten esiintymisten valmistelu on toistaiseksi toiminut ihan hyvin.

 

Hoitopaikassa on käytössä jäähypenkki. Harkitsen samaa kotikäyttöön, koska meillä on muutamia tilanteita, jotka ovat äityneet hankaliksi hallita. Ne on niitä tilanteita kun oma pinna palaa eikä ole voimia toimia tilanteissa johdonmukaisesti saati lapsen ehdoilla. Kuten aamuinen hoitoon lähtö. Laps keksii kaiken näköistä, ei malta syödä aamupalaansa, ei halua käydä potalla, ei riisua, ei pukea. En tosin tiedä onko jäähy siihen aamukiukutteluun hyvä ratkaisu, sillä sehän vain viivyttää lähtöä entisestään. Laps on iltavirkku ja etenkin nyt pimeinä kuukausina nukahtaminen on tahtonut venyä 21 jälkeen ja herääminen 8 jälkeen. Yritä siinä sitten ehtiä töihin. Onneksi työaikani on liukuva ja harvoin on pakollisia aikoja olla paikalla.

 

Jäähypenkkiin vielä palatakseni - en ole koskaan sellaista metodia käyttänyt, enkä sen tehoon tarkemmin tutustunut. Hoitopaikassa sitä on lapsen kohdalle kuulemma käytetty muutamia kertoja. Kertoja on ollut sen verran vähän, että se vaikuttaa olevan tehokas keino. Ainakin ammattilaisen toteuttamana.. Äidin ja isin kanssa voi olla toinen juttu. Mutta täytyy pitää asia mielessä. Ainakin laps tietää jo valmiiksi mitä jäähylle meno ja sillä varoittelu tarkoittaa.

 

 

Ruokavaliokuulumisia

Se syyskuussa aloittamani dieetin poikanen. Lähtöpaino 62,5 kg. Viime viikolla puntari näytti 60,5 kg. Tähän fanfaareja. Vaikka uskottelen, ettei sillä painolla ole mitään merkitystä, niin oispa aika veikeetä painaa pitkästä aikaa alle 60 kg. Ei ole tapahtunut hetkeen.

 

Dieetin jälkeen aamupalana toimii edelleen puuro marjoilla ja raejuustolla. Hyvää ja vatsaystävällistä ja maistuu koko perheelle. Lisäksi olen vähentänyt iltanapostelua sillä, että pyrin syömään iltapalan yhtä aikaa lapsen kanssa ja parhaimmassa tapauksessa pesemään hampaatkin ennen nukutusta. Silloin ei tee mieli enää nukutuksen jälkeen "palkita itseään" herkkulautasella. Huomaan, että sokeri maistuu nyt imelämmälle. Ja pienempi määrä hyvää riittää tyydyttämään herkkuhampaan kolotuksen.

 

Pitkästä aikaa kokeilin tehdä myös raakakakkua. Sitä olen nauttinut aamupalaksi hyvällä omalla tunnolla. Tein kakkua jo kahdesti, molemmilla kerroilla hieman eri jauheilla. Kakkuohjeen voi tunnustaa soveltaneeni aivan itse.  

 

Pieni 20 cm irtopohjavuoka

 

POHJA:

Kourallinen manteleita ja saksanpähkinöitä blenderillä muruksi

Noin 5 taatelia pilkottuna pieniksi paloiksi

Noin 2 rkl sulatettua kookosöljyä

 

Sekoitetaan murut, lisätään öljy ja taputellaan vuoan pohjalle, vuoka jääkaappiin jähmettymään. Pohjastani tuli todella ohut ja paikoin läpikuultava, paksumman saa tietysti suuremmalla määrällä aineksia tai lisäämällä esim. piparimuruja mukaan

 

TÄYTE:

Noin 1,5 dl liotettuja cashew pähkinöitä

Noin 1,5 dl liotettuja taateleita + taateleiden liotusvettä

Noin 1 dl sulatettua kookosöljyä

1 kypsä banaani

2 dl kookoskermaa

n. 2 rkl raakakaakaota

(2 rkl carob-jauhetta)

(2 rkl hamppuproteiinia)

(2 rkl maca-jauhetta)

1 rkl piparimaustetta

1 rkl kanelia

Mulla on aika huono ja teristään tylsynyt blenderi, joten liotin pähkinät ja taatelit hyvin. Ladoin blenderiin ensin rankempaa hienonnusta vaativat jutut eli pähkinät, taatelit ja banaanin ja sen verran taateleiden liotusvettä nesteeksi, että ne sekoittuvat. Lisäsin nestettä vain sen verran kuin oli pakko. Sitten lisäsin öljyn, kookoskerman ja kuivat aineet ja surauttelin tasaiseksi. Alkuun piti availla kantta ja helpottaa sekoittamista lusikalla. Lopputulos oli kuitenkin yllättävän tasainen, vaikka blenderi on tosissaan mini ja tehoton. Suluissa olevat kuivat aineet ovat vapaaehtoisia hifistelylisiä. Täyte kipataan pohjan päälle ja laitetaan jääkaappiin jähmettymään. Mulla kävi tuuri ja koostumus oli oikein hyvä, leikattava mutta pehmeä, viileänä hyvin kasassa pysyvä ja muotonsa pitävä. Jos koostumus on liian löysä, sitä voi säätää kookosöljyn määrällä. Se on tässä hyydyttävä tekijä.