Ruokavalion aloitus

Päätin tosiaan aloittaa sen ruokavalion torstaina, kesken päivän heti kun asiasta kirjoitin. Aloittamisen siirtäminen seuraavaan päivään ei olisi toiminut, sillä tiedossa oli heti reissupäivä ja hyvä tekosyy lipsua suunnitelmasta. Kävin siis torstaina töiden jälkeen hakemassa kasan raejuustoa, rahkaa ja vihanneksia, kanamunia, kanaa, kalaa, avokadoa ja niin edelleen. 

 

Reissuaamuna mulle ei ikinä maistu kunnon aamupala, joten korvasin puuroaamiaisen ruisleivällä (päällä avokado+leikkele). Lounaaksi löysin salaattibaariin, kävin kokoustamassa ja paluumatkalla jouduin jälleen smoothiebaarin puuttuessa reitiltä turvautumaan ruisleipään. Illalliseksi taisin syödä kalaa ja vihanneksia. Iltapalaksi appelsiinin, koska oli pieni makeanhimo :D

 

Lauantaina kotioloissa noudatin ohjeita lähes täsmällisesti. Kävinpä salillakin jumppailemassa ja tarkistamassa lähtöpainon kokeilulle -> 62,5 kg. Huomasin selkeitä vieroitusoireita sokerista. Saman tapaisia kuin kofeiinin puute, ei mitenkään ylitsepääsemättömiä, mutta ilmassa pientä ärtymystä ja ärsyttävää näläntunnetta vaikka vatsa olikin täysi.

 

Sunnuntai on tähän mennessä mennyt suunnilleen oppikirjan mukaan. Dieetin ruokamäärät tuntuu tosi suurilta, jos niitä vain noudattaa. Sokerivieroituksen oireita on edelleen ilmassa. Samaan aikaan sattui sopivasti myös pms-päivät, joten itsehillintä on koetuksella :D Oikeasti on hieman säälittävää huomata, miten syömiseen liittyy niin paljon mielen oikkuja. Ravinnonhan pitäisi olla kehoa ravitsevaa ja laadukasta polttoainetta, silti mieli niin usein valitsee omenan sijasta suklaapatukan. Kieroutunutta. Ja toisaalta myös opittua. Vielä joskus 10 v sitten mä noudatin edelleen lapsuudessa opittua karkkipäivää. Enkä koskaan ostanut kotiin mitään pullaa tai jäätelöä. Pikkuhiljaa herkuttelusta on tullut jokapäiväistä. Ihan kuin ei pärjäisi ilman sitä suklaapalaa..

 

Olo on virkeä. Salin jälkeisenä iltana tosin sammuin jo lasta nukuttaessa :D Vatsaa ei turvota yhtään. Olo on kaikin puolin hyvä, mutta odotan innolla tän sokerihimon laantumista :P Ruokavalion noudattaminen on ollut miellyttävää, koska se sisältää jo valmiiksi paljon niitä ruoka-aineita mistä pidän. Ainoastaan ne huonot elementit on jääneet pois.

Never say never

Lueskelin pari päivää sitten mielenkiintoista liikuntablogia ja löysin hyviä ja tehokkaita kotijumppaohjeita. Piti tietysti heti päästä kokeilemaan ja kaks päivää on nyt ollu kylkiluiden välilihaksetkin kipeinä :D Huippuja liikkeitä, ehdin tehdä 3 x 7 min patterin ja sen jälkeen oli kyllä ihan mehut pois.

 

Höpötin miehelle noista ohjeista ja totesin, et voisin alkaa tollaselle kuntokuurille, mutta ruokavalion noudattaminen ei kyllä kiinnosta pätkääkään. Palasin kuitenkin niihin ruokaohjeisiin vielä jonkun kerran. Ja jonkun kerran uudestaan. Mietin omaa syömistäni viime aikoina ja omia energiatasoja. Ehkä se olisi kokeilemisen arvoinen juttu? Tuollaisella ruokavaliolla voisi olla positiivisia vaikutuksia mielellekin. Ja käytännön kannalta - joka päivä on kuitenkin syötävä, jos kaipaan muutosta niin se on paljon helpompi toteuttaa ruokavaliolla kuin 6 x viikossa treenaamalla.

 

En ole koskaan ollut varsinaisella dieetillä. Välillä kuntosali-innostuksen ollessa huipussaan olen popsinut tavallista enemmän raejuustoa ja kanamunia, viime vuonna kotiäitiyden päätyttyä olin hetken herkkulakossa. Mutta ihan kunnon dieetillä ohjeineen, rajoituksineen - en koskaan. Itsekurin tarkastelun näkökulmasta alkoi myös houkuttaa kokeilla ..

 

Olen ihan normaalipainoinen, joten varsinaista laihduttamisen tarvetta ei ole. Odotukset kohdistuvat ennen kaikkea energiatasojen ja yleisen vireystason nostamiseen. Jos siinä sivussa pehvalle tapahtuu jotain, niin se on vain plussaa. Lisäksi odotan, että pääsisin herkuttelun tarpeesta eroon. Huomaan todella usein esimerkiksi työpaikkalounaan jälkeen kaipaavani suklaapalaa tai muuta makeaa katkaisemaan nälän tunnetta. Ruokavaliossa se on hoidettu lisäämällä yksi hedelmä jokaiselle lounaalle :)

 

Aion ottaa kahden viikon kokeilujakson. Pienin helpotuksin - viikonloppuna sallitaan yksi (1) retkahdus. Viinilasin, suklaapalan tai jonkun muun muodossa. Raportoin kokemuksista, blogi on hyvä takapiru ;)

Uusi aamu

Pitäisikin kirjoittaa useammin. Se on siivouksen ohella paras tapa järjestellä ajatuksia. Maailma ei tänään näyttänyt lähellekään niin pahalta kuin toissa yönä.

Maanantai ja mikä parasta, unohdin työpaikan avaimet kotiin. Vein lapsen hoitoon, mutta sen jälkeen palasinkin kotiin pitämään etäpäivää. Onneksi on työ joka suo siihen mahdollisuuden. Lounasaikaan ehdin käydä rauhassa yksin suihkussakin. Yksin kotona on ihan nasta fiilis, pitkästä aikaa :) 

Viime viikolla löydettiin lapsesta hampaan jäljet :o Laps ei osannut sanoa kuka häntä on puraissut, mutta epäilykset kohdistuivat tiettyyn hoitokaveriin. Hoitotäti epäili samaa, on kuulemma purrut muitakin. Mutta kun meidän laps ei valita. Välillä tuntuu, että lapsella on poikkeuksellisen korkea kipukynnys, itku tulee vasta todella suuresta kolhusta ja pikkumustelmat ei tunnu missään. Ei kuulemma myöskään välitä toisten lasten tönimisistä eikä läpsimisitä. Välillä tulee harmi jos tavara viedään kädestä, mutta muuten ei tunnu pienistä harmistuvan. Toisaalta hyvä, jos sellainen ei lasta horjuta, mutta toisaalta .. Pitää jutella lapsen kanssa hieman itsensä puolustamisesta. Mulle tuli ihan pala kurkkuun kun mietin, että lasta puraistaan eikä laps osaa siihen edes mitenkään reagoida :/ Laps on hoitoryhmässään ainoa, jolla ei ole sisaruksia. Joten voi olla, että elämänkoulu on niiden muiden kohdalla jo erilailla opettanut toisaalta pitämään puoliaan, toisaalta kiusaamaan :/ 

Talvi. Se kolkuttelee jo oven takana. Heräilin tässä ajatukseen talvivaatteista ja loskakelin kengistä. Lähimarketista oli jo kaikki Vikingit sun muut goretexit loppu pienissä koo'issa (apua miten toi kirjoitetaan?!). Täytyy käydä jossain erikoisliikkeessa tutkaileen, hyvät kengät on kuitenkin aika tärkeä osa talvivarustusta. Haalareita on saatu serkuilta, mutta yhden vedenpitävän mallin aattelin vielä hankkia käytettynä. 

Pohdintoja elämästä

Edellisessä kirjoituksessa kuvattu kauhujen yö paljastui muutaman päivän jälkeen korvatulehdukseksi. Hurraa hoidon aloitus ja kiertävät pöpöt \o/ Käytiin lääkärissä, kun oli mennyt muutama huono yö lisää ja 2/4 perhepäiväryhmästä oli antibioottikuurilla. Hassua, ettei korvatulehdukseen liittynyt lämpöilyä ollenkaan. Olihan se laps lopulta tukkoinen ja flunssainen, mutta jotenkin hankala erottaa milloin on kyse tavallisesta flunssasta ja milloin se menee korviin asti. Lääkärin mukaan tulehdus ei ollut ihan tuore, paska-mutsi-fiiliksissä sit mietin, että kuinkahan kauan pikkumuru on ehtinyt kärsiä ennen kuin äiti tajuaa käyttää lääkärissä :P Meillä kun noita huonoja öitä tuntuu olevan tämän tästä, niin ihan jokaisesta ei viitsisi lääkärille kuskata. 

Viime yö oli kauhujen yö taas minun päässäni. Puolisosta paljastui muutama valkoinen valhe ja se sai aikaan ajatuksen juoksun, mistä kaikesta muusta hän onkaan mahtanut jättää kertomatta. Puoliso ei tietenkään ollut kotona katkaisemassa mielikuvitukselta siipiä ja siinä minä velloin epätietoisuudessani ja pohdin syntyjä syviä aamuyön pitkinä tunteina. 

Luottamus on kummallinen asia. Kun se horjuu, se horjuttaa sekä mennyttä että tulevaa. Se saa epäilemään ovatko asiat sittenkään sitä mitä ne ovat näyttäneet olevan? 

Mun biologinen kello tikittää niin että se kuuluu varmaan naapuriin saakka. Eikä se helpota yhtää tätä tuuliviirifiilistä. Joskus alkukeväästä olin ihan valmis lähtemään tästä suhteesta. Keväällä hain itselleni jutteluapua, sen voimin ja kesäloman suoman helpotuksen myötä asiat näyttivät jo valoisammalta. Mutta nyt tuntuu, että korttitalo huojuu taas. En tiedä voiko kaksi tällaista tuittupäätä koskaan saavuttaa seesteistä suhdetta, mutta ihan oikeesti olisi mahtavaa jos kykenisi varauksetta luottamaan puolisoonsa.