Äiti on ykkönen

Meillä asuu pieni mamman poika. Eletään vaihetta, jossa esimerkiksi vain äiti kelpaa iltanukutukseen. Äiti on ykkönen ja jos isi erehtyy juttelemaan äidin kanssa liian pitkään, paikalle ilmestyy ultimate-terminator, joka tempoo laatikkoja, heittelee leluja ja taistelee kaikin keinon palauttaakseen täyden huomion itseensä. Imartelevaa? Ehkä vähän. Mutta enimmäkseen aika rasittavaa :D Näissä keskustelutilanteiden huomion-haku-kohtauksissa olen koettanut ottaa poikaan tiukan katsekontaktin ja kertoa, että äiti juttelee nyt isin kanssa, sinä voit odottaa hetken.

 

Jos joskus mennään koko perheen kesken lukemaan iltasatuja makkariin, niin poika työntää isiä kauemmas ja omii mut kokonaan itselleen. Kävin muutama viikko sitten viikonloppureissussa ja yöunet oli sillä aikaa menneet ihan hulinaksi. Tässä on nyt sitten muutama viikko palauteltu yörauhaa takaisin, enkä mä enää uskalla nukkua eri huoneessa pojan kanssa ettei hulinat vaan palaa. Tuleekohan tosta aivan mamman poika. Eikös se isin kanssa lähentyminen pitäisi kuitenkin tulla tässä jossain vaiheessa.. sitä odotellessa :)

 

Laps on alkanut jutella enemmän. Yksitavuisesti edelleen, mutta tavuja on tullut lisää. Eilen taisi myös laulaa jollotella automatkalla. Biisi jäi kuitenkin mysteeriksi, arvaukseni on radiosta kuulunut sugar babes, onhan siinä ihan tarttuva melodia ;)

 

Kevään kunniaksi on ulkoiltu paljon. Laps rakastaa pallon potkimista, liukumäkiä, kiviä ja kukkapenkin tonkimista. Ymmärrys ei vielä riitä siihen, miksi hiekkalaatikolla saa lapioida mutta kukkapenkissä ei :) Täytynee hankkia lapselle pieni hiekkis omaan pihaan, niin saisivat äidin kukat olla rauhassa (jos ne koskaan enää sieltä penkistä nousee kaiken möyhennyksen jälkeen). Pihaan olisi myös rakennettava aita. Turvallisuuden ja mielenrauhan takaamiseksi. Vaikka paljon luotankin lapseen, niin en ihan niin paljon. Vauhtia on alkanut tulla lisää, ja ihan oikeesti saa pistää itsekin juoksuksi jos meinaa ehtiä perään.

 

Vitsit, nykyään kirjotan niin harvoin etten enää muista mitä kuulumisia olen täällä jakanut. Mutta tällaisia jorinoita tällä kertaa. Nyt mä nautin aivan yksin omasta hiljaisesta lounastauosta, kun kukaan ei vipellä jaloissa. Peace.

 

Ps. muistakaa laittaa simat tulelle ;)

Otsikko

Blogger ja windowsphone, katsotaan onko teistä mihinkään :)

Tänään me rapsuteltiin pihaa porukalla. Poikanen tyylikkäissä kurahaalareissaan. Ulkoilu on kyllä yksi niistä jutuista mitä kaipaan kaikkein eniten mammaloman ajalta. Onneksi tulee kesä, ja kynnys uloslähtöön madaltuu, pukeminen ei oo poikasen lempipuuhaa. Toisaalta oon oppinut itse erittäin nopeaksi pukeutujaksi, lähimmät myssyt ja huivit äkkiä mukaan ja menoksi. Ei olla saatu edes peiliä laitettua eteiseen, ei siis ite ees havaitse miten rähjäisenä kulkee pitkin puistojen laitoja, mikä onni :D

Kevät ja valo. Tervetuloa. Mä oon niin teitä odottanut.

Kyttäiltiin trulleja ikkunasta. Vain kaksi seuruetta tuli ovelle asti ja nekin juuri päikkäriaikaan. Onneksi meillä on kuitenkin nuo oksat, voidaan virpoa niillä ihan keskenämme. Poju tykkää loruista ja alkaa selvästi muistaa lauluja ja niihin kuuluvia leikkejä. Mä en ole mikään musikaalinen lahjakkuus, mutta oon päättänyt että lastenlaulujen kanssa en kyllä pidättele vaan jollotan menemään kuulijakunnasta riippumatta.

Edit. typot korjattu läppärillä. Windows phone ei täytä mun tekstinkäsittelyvaatimuksia :) :)

Anteeksi, itselleni

Eräänä kauniina keväisenä aamuna, flunssasta ja univelasta voipuneena palasin mielessäni toissa syksyyn. Ja itkin. Kun vauva oli ihan pieni. Kun minun olisi pitänyt elää vaaleanpunaisessa kuplassa. Kun minun olisi pitänyt olla seesteisen onnellinen ja kiitollinen kaikesta.

Mutta en ollut. Minulla oli hankalaa.

Olimme juuri muuttaneet, mutta edelliset asunnot olivat myymättä. Minun osakkeessani oli ongelmia ja mehevä riita taloyhtiön kanssa. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan pers auki edellisten seikkojen takia. Istuin roskalavalta pelastetussa nojatuolissa ja imetin siinä lastani ensimmäiset 4 kk. Teetin viimeisillä roposillani remontin vanhassa osakkeessa että saisin sen myytyä.

Paras ystäväni oli noin kk ennen laskettua aikaa sairastunut vakavasti. Suretti, suututti ja samaan aikaan teki mieli huutaa ja raivota maailmalle kaikesta ystäväni kokemasta vääryydestä mutta myös omasta itsekkäästä kiitollisuudesta, että se en ollut minä. Niin ristiriitaista.

Vauva ei nukkunut iltaisin. Ennen pikkutunteja. Minua väsytti. Mies meni aikaisin nukkumaan että jaksoi töissä.

Järjestettävänä oli ystävän polttarit ja häät.

Meidän koti ei ollut meidän koti, koska persaukisena ei voi sisustaa ja olin menettänyt suuren osan irtaimistostani edellisen asunnon ongelmien takia.

Sen takia, en ollut parhaimmillani. Mutta se on just fine. Annan sen itselleni anteeksi. Kaikesta huolimatta me selvittiin ja sain olla lapselleni riittävän hyvä äiti. Ei hattaraa, ei höttöä, mutta riittävän hyvä.

Pieni sirkus

Pikkuinen poikanen, 1 v 7 kk.

 

Hän on oppinut tekemään kuperkeikan.

Ja nukkumaan yönsä ilman yöllisiä maitopullohetkiä (viimeisen kahden viikon aikana kerran on turvauduttu pulloon..)

Hän osaa laskea liukumäet itsekseen, menee reippaana vatsalleen jalat edellä alas :)

Tanssii mielellään jotain ihme gorillakuviota, peppu alas, tiukka etukeno ja sit vähän pyöritään ja räppärityyppisesti heilutetaan ylävartaloa ylös alas, jou jou :) En tajuu mistä se on apinoitu, mutta näyttää niin hassulta :) :)

Pujottelee mielellään pikkuautoilla, tekee tunneleita, piilottelee autoja sohvatyynyjen alle tai sohvalla makaavan äipän selän alle

Pujottelee mielellään myös palikoita ja duploja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kuten kenkiin, astioihin, sinne sohvatyynyjen alle jne.

Osaa käydä pissalla, mutta harvoin ilmoittaa tarpeesta oma-alotteisesti. Vaatii melkoista vessahätäviestinnän tajua, että pysy rytmissä mukana, mutta sellaisina leppoisina kotipäivinä kun muistetaan pyttyillä säännöllisesti, vaippa säilyy kuivana lähes koko päivän.

Iltarutiinit sujuu lähes leikiten, hampaiden harjaus, kaksi tiettyä kirjaa luetaan äipän sängyssä, sitten valot pois ja vilkutellaan hyvät yöt vielä kaikille makuhuoneen jännittäville jutuille ja mennään omaan sänkyyn. Pehmolelut kainaloon, tuutulaulun hyräilyä, 5 - 10 min ja nukkumatti saapuu vienon narinan säestyksellä.

 

Ja mä olen keksinyt ihan huipun jutun. Facessa liikkuu kaiken maailman lankutushaasteita, niin oon alkanut tekeen 60 s lankkupitoja samalla kun ootan että laps nukahtaa. Minuutin lankku, minuutti lepoa. Mitä pidempään nukahtaminen kestää, sitä timmimpi vatta mulla on kesään mennessä ;) Aikasemmin mä pelailin aina jotain älyvapaata puhelimella, mutta totesin että se ei juuri kuluta kaloreita ..

 

Viime kuukausina oon innostunut taas muutaman vuoden jumppailun jälkeen saliharrastuksesta. Salilla käydessä huomaa vaan ikäväkseen, että keskivartalo ei oo siinä kunnossa mitä se oli ennen raskautta. Joissakin koko vartaloa kuormittavissa liikkeissä huomaan selkeetä toispuoleisuutta ja vaikeutta pitää liikettä kasassa. Höh. En oikein tiedä millä tavalla sitä kroppaa pitäisi alkaa sitten harjoittamaan, kun pelottaa tehdä esim. kyykkyä :(