Ruokaviikko osa 4

Kalenteriviikko taisi jo vierähtää. Mutta päivitetään nyt kuitenkin viimeisimmät reseptit. Mies on kunnostautunut arkiruoanlaitossa. Hänellä on ruoan suhteen paljon yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi maku, itse olen enemminkin hifistelijä ja tuunailija. En tykkää syödä samaa ruokaa jatkuvasti vaan pyrin saamaan vaihtelua esim. erilaisilla juustoilla ja yrteillä. Jos teen vaikkapa useampia voileipiä niin kaikissa on keskenään erilaiset päälliset :) Lapsen näkökulmasta miehen kokkailut ovat kuitenkin olleet menestyksekkäämpiä.

 

Viimeiseksi isin keittiössä syntyi ihan perinteisiä nautasikalihapullia. Ilman mitään risuja, heiniä tai parmesaanihitusia. Maistuivat hyvin sekä isommalle että pienemmälle pojalle. Taitavat olla ruokapuuhissa samaa sukua, ei turhia kikkailuja vain aitoja makuja ;)

 

Eilinen kana-kasvis-makaronikeitto taas ei maistunut pojalle ollenkaan, ainakaan sormiruokana tarjottuna. Täytyy kokeilla soseuttaa, jos rakenne olisi herralle sopivampi. Mutta epäilen, makaroni ei ole aiemminkaan ollut mikään menestys.

 

Sitten vielä kalakuulumisia. Poika söi hyvällä ruokahalulla pannulla paistettua haukea omin pikkukätösin. Meillä ei siis ole fataalia kala-allergiaa, ainoastaan ruokahalultaan tuulella käyvä lapsi. Viime viikkoina ruokahalu on kyllä ollut todella vaihteleva. Muutaman kerran päivällinen on jäänyt kokonaan syömättä, ruoat on vain levitelty pitkin pöytää ja lattiaa. En ole lähtenyt lahjomaan leivällä tai hedelmillä. On sitten oltu ilman sapuskaa ja kappas vaan, iltapuuro on uponnut ennätystahtia ;) 

 

Viikonlopun kunniaksi ajattelin kokeilla taas jotain uutta murkinaa. Tekisi mieli kokeilla laatikkoruokaa esimerkiksi punajuuresta ja aurajuustosta. Lapselle versio ilman juustoa. Ja jätesäkki päälle ruokailuvaiheessa..

Ruokaviikko osa 3

Toteutin suunnitelmani. Pöydälle nostettiin 1 bataatti, 1 kesäkurpitsa ja 1 palsternakka ja 1 paketti kanan rintafileitä. Kasvikset kuutioiksi ja uunivuokaan, mausteeksi oliiviöljy, loraus soijakastiketta ja yrttisuolaa. Kanafileet laitoin neljään osaan, käytin pikkuisen pannulla ja ladoin toiseen uunivuokaan. Päälle 1 dl kookoskermaa. Uuniin puoleksi tunniksi noin 175 asteeseen. 

Ja tämän masterchef-tason suorituksen jälkeen taputin itseäni selkään, sillä ruoka maistui kaikille. Lapsonen söi omin kätösin, hyvällä ruokahalulla. Ruoasta riitti kolmeen aikuisten annokseen ja kahteen lapsen annokseen. Vihanneskuutioista kaikki ei mahtuneet uunivuokaan joten osa päätyi kattilaan pienen kanapalan kanssa. 15 min keittoaika ja blenderissä soseeksi. Lähes samalla vaivalla sain siis lapselle neljä purkkia soosia jemmaan aikuisten mättöruokapäiviä varten. Ja taputin itseäni uudelleen selkään. 

Tuosta kookoskermasta täytyy vielä todeta, etten tiedä onko se tarkoitettu uuniruokiin. Ulkonäkö ei nimittäin ollut paiston jälkeen kovin mairitteleva, mutta maku oli mun mielestä ihan ok. Ehkä seuraavalla kerralla vuokaan päätyy perusruokakerma ja kookosöljy sitten makua tuomaan. 

Ruokaviikko osa 2

Otetaanpa suurin piirtein edellisen keitoksen ainekset. Lisätään taika-aineeksi bataatti ja vaihdetaan kala jauhelihaan. Ja vaihdetaan kauha isin käteen. Siitä syntyi maukas soppa, josta soseutettiin pojalle litran törppö ja loput lusikoitiin äitin ja isin suuhun. Ja simsalabim, onko se bataatti, liha vai kokki, mutta poikanen on nauttinut soseutettua keitosta hyvällä ruokahalulla myös kahtena seuraavana päivänä.

 

Jauhelihakeitto on varmaankin se yleisin ruoka, mitä meidän keittiössä valmistetaan. Helppoa, nopeaa ja vähän tiskiä. Helposti muunneltavissa, ainekset melkein aina kaapissa (ja tällä hetkellä myös kasvimaalla <3).

 

Mutta jottei aivan jumiuduta paikoilleen, niin koetan keksiä huomiselle jonkun uuden ruokalajin. Tekisi mieli kokeilla kookoskermaa, kanaa ja uunivihanneksia. Mun lempparivihannekset uunivuokaan on paprika ja kesäkurpitsa. Mutta pojan ruokakulttuuria kunnioittaen on varmaan pakko heittää sekaan myös bataattia. Kunnon lähiruokaa etten sanoisi. Onnistuisikohan bataattia viljellä itse. Ärsyttää nimittäin ostaa valtamerten takaa tuotua juuresta kun olisi paikallistakin tarjolla.

Ruokaviikko, osa 1

Viikonloppureissu meni lapsen kanssa oikein mallikkaasta, muuten paitsi syömisten osalta. Lapsi taitaa aistia milloin äidillä on joku "projekti" meneillään ja laittaa silloin innokkaana kapuloita rattaisiin.

 

Tehtiin reissussa ruoaksi mitä maukkainta kalakeittoa.

 

noin 6 perunaa

noin 6 porkkanaa

1 sipuli

3 pientä naurista

1 kesäkurpitsa

1 siika

reilu kourallinen tilliä

ja tarjoiluun aikuisille nokareet koskenlaskijaa

 

Tehtiin keitto hyvin miedosti suolattuun veteen. Maku ja tuoksu oli aikuisten kokemana herkullinen, mutta laps ei suostunut syömään. Ei muusattuna, ei edes itse syöden palasina. Vihannekset tulivat suuhun eksyttyään paluupostina takaisin. Kalapala aiheutti oikean yökköreaktion. Pohdin, että kala taitaa olla lapselle liian vieras maku. Ei maistunut keitto seuraavanakaan päivänä. Ei suostunut edes itse lusikalla syöden maistamaan. Viikonloppu meni siis leivällä ja raejuustolla. Raa'at vihannespalat kyllä maistuivat, mutta eivät kalaliemessä kypsennetyt. Pöh.

 

Muistan kyllä itse lapsena, etten pitänyt kalasta ollenkaan. Pelkäsin kuollakseni ruotoja ja söin itkien kalani pikkuriikkisiksi nokareiksi murustettuna. En myöskään pitänyt kukkakaalesta kypsennettynä. Raakana kylläkin. Kesäkurpitsaa en muista koskaan edes tarjottaneen. 

 

Mut tästä vaan leuka kiinni rintaan ja nöyränä kohti uusia keitoksia.