Pilkettä silmässä

Vauva on ehtinyt ihanaan ikään. Lapsosella on selkeästi kehittymässä huumorintajua ja hauskuttamisen taitoa. Pilkettä silmäkulmassa, kikatusta ja velmuilua esiintyy yhä useammin. Ja joka kerta äidin sydän on sulaa vahaa. Ihan parhaita hetkiä on tervehtiä pikkuista kun on piipahtanut kaupassa / jumpassa tai muuten pois näköpiiristä. Katseet ja hymyt kohtaa puolin ja toisin :)

Mä olen lukenut vihreästä kateellisena, eiku kateudesta vihreenä, kymppimutsien tunnelmia (oikeesti kirjoitin eka kateuden ja väärin päin, herätys ja haloo...). Kova aikomus on käydä testilenkillä any day now. Vähän niin kuin kartoittamassa lahtötasoa ja valita sitten itselle sopiva juoksuohjelma Kuntoplussalta. Sellaiset kolme lenkkiä viikossa ei luulisi olevan mahdoton ajatus, 1 - 2 vaunujen kanssa ja 1 - 2 ilman. Olen juossut satunnaisesti aiemmin. Innostus on yleensä kestänyt max 3 - 4 kk kerrallaan. Parhaimmillaan juoksukunto taisi olla joskus 2007 kun juoksin noin kympin lenkkejä pari kertaa viikossa. Cooperin juoksin muistaakseni viimeksi 2010. Ihana kamala kokemus.

Mutta testilenkki on vielä tekemättä. Hyvä syy sen lykkäämiseen on alkuviikosta vieraillut oksutauti aka Noro. Onneksi se oli ohi alle vuorokaudessa. Eikä toistaikseksi ole tarttunut muihin perheenjäseniin. Jälkimainingeissa oon potenut kahden päivän krapulan. Tiedätte, sellaisen pöhnäisen, nestehukkaisen ja väsyneen olon. Sen saa näköjään aikaiseksi myös ilman viinaa. Vieläkin on ruokahalu hukassa, hedelmiä ja sipsejä vois vaan syödä. Säästyypähän kinderit viikonlopulle. 

Rauhallista ja munarikasta pääsiäisen aikaa! 

7 kk

Pieni poika on ehtinyt 7 kk ikään. Uusia juttuja viimeisen kuukauden ajalta ovat ensimmäinen ja toinen hammas, liikkuminen ja ruokamäärien lisääntyminen. Pikkuhiljaa vaikuttaisi myös, että eroahdistus hiipii taloon. Iltaisin alkaa hillitön itku jos äiti katoaa näköpiiristä. Isin kanssa yöunille nukahtaminen onnistuu silloin tällöin, jos maltan itse pysyä piilossa. 

Päiväunia nukutaan 2 - 3 kertaa päivässä, kiinteitä ruokia syödään 4 krt päivässä. Pikkuhiljaa saisi lisätä korvikemaitoa aterioille, sillä rinnan syöminen kiinnostaa aina vaan vähemmän. Aamupäivisin laps pissaa suht normaalisti, mutta alkuillasta voi olla usean tunnin tauko, ettei vaippa kastu ollenkaan. Hirmu hankala arvioida tuota nesteiden määrää :/ 

Lapsonen on oppinut siirtymään huoneesta toiseen. Eteinen kenkineen ja laukkuineen kiinnostaa kovasti, samoin kaikki ahtaat nurkat ja pöydän aluset mihin jää mukavasti jumiin :)

Kevät saapuu toivottavasti pian. Minulla on mielessä matkarattaiden hankkiminen. Emmaljungat tuntuvat aika kömpelöiltä esim. kesälomareissuja, eläintarhaa tai mökillä käyntiä ajatellen. Tekisi mieli testata Koelstra Simba 3T. Kevyt malli. Menee pieneen tilaan. Mietyttää vain, jääkö se liian varhain sitten pieneksi. Painoraja on 15 kg (2 - 3 v.. ? ). Haluaisin, että rattaissa on kuomu ja rattaat saisi kunnolla makuuasentoon. Toki voisi harkita myös sellaista mallia, joita voisi käyttää mahdolliselle pikkusisaraukselle, eli saisi laitettua kaukalon kiinni rattaisiin.  Ajatuksia ja kokemuksia rattaista? Onko ihan turhaa laittaa yhdistelmävaunujen lisäksi kevyemmät rattaat?

Kohta lähtee

Hih, hermostunutta naurua. Lapsonen on nyt parin viikon ajan liikkunut konttausasennon kautta sukeltaen eteenpäin. Tänään hän hoksasi ottaa jo muutaman konttausaskeleen ja siirtää käsiä vuorotellen hapuillen eteenpäin. Olipa vaan keskittynyt ilme :)

Pois tieltä risut ja männyn kävyt. Pikkutuholainen kiihdyttää vauhtiaan :) :)

Äidin unet

Kerrotaanpa nyt vielä jokunen sana äidin unista. Olen aina ollut iltakukkuja, pienestä pitäen minun on ollut hankala mennä yhteiskunnan näkökulmasta ajoissa nukkumaan. Minulle sopisi täydellisesti rytmi, jossa yöunet ajoittuisivat 23:30 - 09:30 välille. Toisaalta olisi mukava viettää hetki kellotonta arkea ja tarkastella kuinka paljon nukkumis- ja heräämisajat ovat psykologisia, mihin se luonnollinen rytmi oikeasti asettuisi. 

Ja asiaan. Miksi uni ei tuu? Näppäilen tablettia sängyssä ja odottelen nukkumattia usein puolille öin. Olen lukenut muidenkin äitin vastaavia kokemuksia. Onko tämä jotain hormonaalista? Imetyshormonit kuulemma helpottaa nukahtamista, onko ne nyt sitten vähenemässä niin radikaalisti että unettomuus vaivaa. Toisaalta tiedän, että tässä on ollut vaikuttajana myös pieniä jännityksen ja stressin aiheita ja lisäksi olen pitkän tauon jälkeen palannut kahvinjuonnin pariin.

Noh, sängyssä pötköttelykin on hyvää lepoa ja eiköhän ne unet tästä taas asetu omiin uomiinsa kun ei liikaa stressaa. Piti vaan vähän valittaa :)

Rakas pieni ikiliikkuja on ottanut tavakseen pomppia syöttötuolissa Elastisen lailla koko ruokailun ajan. Välillä pää pyörii kuin pöllöllä ja ruoka ei löydä tietään perille. Aaaargh. Hyväksi havaittu temppu hermojeni leputtamiseksi on ollut ottaa oma ruokalautanen pöytään samaan aikaan. Kun meno yltyy liian villiksi laitan lapsen lusikan pois ja siirryn oman lautasen kimppuun. Ja kohta alkaa taas poikaakin ruokapöydän antimet kiinnostaa ;)