Ihanaa naatiskella ja tassutella massua sohvalla. Vatsan saa vielä kohtuudella piilotettua mustalla paidalla, sopivilla laskoksilla, pitkällä huivilla taikka neuleliivillä. Edessä on kuitenkin pian asian esille nostaminen työpaikalla. Jostain syystä minua jännittää se aika paljon. Esimiehelle asia täytyisi tunnustaa puhelimessa tai sitten antaa puskaradion hoitaa homma. Kaikkein mielellään kertoisin kuitenkin itse. Ehkä ensi viikolla satumme saman pöydän ääreen. Ehkä osaan jälkeen päin kertoa mikä siinä on niin vaikeaa että nolostuttaa.
Tämän hetken kuuma peruna raskausoireiden saralla on nälkä. Paino ei ole noussut vielä juurikaan, joten nyt taitaa olla joku tankkauskausi meneillään. Satunnaisesti on ollut myös huimauskohtauksia. Ei onneksi mitään pahempaa, mutta täytyy muistaa lähteä liikkeelle tanttamaisen rauhallisesti.
Suurin osa ystävistä on tietoinen. Vastaanotto on ollut pääosin hämmentynyttä. Kai minä olen se, josta olisi viimeiseksi uskonut.. Kai minä olen kertonut myös asiasta hyvin asialliseen sävyyn, omia tunteenpurkauksia pidätellen.
Itku minultakin kovikselta pääsi, kun hypistelin ensimmäisiä vauvanvaateostoksia kotona <3

