Jos oisin Rikas

Sain Tirriltä haasteen kertoa, mitä hankkisin jos olisin tuhottoman rikas. Kiitos haasteesta! Tässä listattuna viisi tavaraa ja sen jälkeen pitäisi listata viisi bloggaajaa tähän mukaan. Katsotaan kumpi on vaikeampaa. 

1. Minä ostaisin maatilan n. puolen tunnin matkan päästä kaupungista. Joen varrelta, metsän kupeesta, pienen asutuskeskuksen läheisyydestä. Maatilalla tarkoitan sellaista tunnelmallista maalaistaloa ja miljöötä, jossa saa kitkeä maata ja kasvattaa pensaita omiksi tarpeiksi. 

2. Ostaisin myös kesämökin. Jonkun kohtuu vaatimattoman, meren tai järven rannalta. Se olisi piilopirtti ennemmin kuin luksusasunto, en tahtoisi siitä toista työmaata itselleni, vaan yksinkertaisuutta huokuvan paikan jossa hiljentyä ja kuunnella. 

3. Omantunnon tuskissani ostaisin seuraavaksi jonkun super ekologisen auton (as if se mitään pelastaa ... )

4. Ostaisin maatilalle lampaita ja koiran. Kai nämä lasketaan yhdeksi hankinnaksi. 

5. Ostaisin äitille paremman kämpän. 

Pienen pohdinnan jälkeen, näistä suurin osa on ihan toteuttamiskelpoisia, eikä minun tarvitse olla superrikas saavuttaakseni näitä. Äidille asunnon ostaminen jäi nyt listan viimeiseksi, ja ehkä tuon auton voisi korvata ihan jollain peruspienipäästöisellä käytetyllä. Ei sen tartte olla pakasta vedetty. Maalaismiljöö on listalla ensimmäisenä. Täytyy vissiin laajentaa sitä rinkiä minkä sisältä asuntoja on tullut katseltua :) :) Sinänsä jännä huomata, että suurin osa näistä materialistisista haaveista on tosiaan käsien ulottuvilla, "Jos" ja "Sitten kun" on oman pään tuotosta, mikään konkreettinen ei estä toteuttamasta osaa näistä vaikka heti. 

Haastan mukaan lukemieni blogien listalta 

kaksi isiä 

Milla

Lydas

Harriet

Tänään on viikkoja 10+5. Epämääräiset olotilat on väistyneet, väsymys on kohtuullisempaa ja ruoka maistuu. Kahvi ei kuitenkaan ole maistunut entiseen tapaan, puoli kuppia piisaa. Raskausoireista päällimmäisenä (vai pitäiskö sanoa etummaisena) on tuon varustuksen laajeneminen. Täytynee pian hipsiä alusvaatekaupoille, which is nice näillä keleillä ja kerrospukeutumisella :) :) 

Tällä viikolla pääsen luovuttamaan veriputkiloita labraan ja ensi viikolla on eka lääkärineuvola. Täytyy ruveta kuulostelemaan mitä siellä tehdään. Kuullaanko sydänääniä? Jos siellä vaan "tsekataan paikat" en taida ottaa miestä matkaan, kun ei oo hälle mitään uutta nähtävää, hih :D

Ne elämän pienet ilot

Koin suuren suurta oveluuden riemuvoittoa, kun join reteästi olutta tuopista ja naureskelin mukana muiden yöeläjien kanssa. Ei aiheuttanut suurtakaan päänvaivaa salata raskautta kostealla työmatkalla, kun piti vain huolen että käy tiskillä yksinään ja tilaa oluensa alkoholittomana. Aamullakin pystyi hyvällä tekosyyllä nukkua vähän pidempään ja valittelemaan sit kun maha pömpöttää ;) Sitäpaitsi se olut oli vallan hyvää. 

Kotiin päästyäni olinkin sitten kuoleman väsynyt. Ei se ennen menoa hidastanut jos välillä räpiköi 4 - 5 tunnin unilla, mutta auta armias mikä kolotus ja väsymys siitä nyt seurasi, kun kaksi yötä perättäin jäi lyhkäiseksi. En jaksanut enää loppupäivästä seisoskella, oli pakko päästä istumaan ja raajat keräsi nestettä itseensä ihan kuin illanvietto olisi ollut yhtä kostea kuin muillakin juhlijoilla. Riittävä yöuni tuntuu olevan nyt paras ystävä. Sen kun varmistaa niin kuvotukset, hermostumiset ja itkeskelytkin jää vähemmälle. 

Tänään piti kyllä tirauttaa aamupalapöydässä itkut, kun luin että pikkuinen on siirtynyt sikiövaiheeseen ja on rakenteellisesti valmis. Niiskutus. Vielä kun saavutamme sen henkisen välitavoitteen eli ultran niin annan ehkä itselleni luvan jo vähän hehkuttaa ja riemuita sekä kertoa asiasta läheisille :) :) 

Mies-hönötys on hurahtanut ja haluaisi vissiin tilata sellasen kotidopplerin. Hömpötystä sanon minä, mutta ehkä se on sitten miehelle helpompi tapa "olla mukana" kun saa käyttää jotain teknistä vempainta välittäjänä :) Mikä minä olen sitä häneltä kieltämäänkään :) 

Daeph ja pikkuinen 10+1

Oksupoksu ja ruokavalio

Se kävi tänään kylässä. Lähes yllättäen hyvin lyhyellä ennakkovaroituksella. Juuri ja juuri ehdin takaisin kotiin ja juoksujalkaa kylppäriin. Jännä homma kun ei oo muuten ollut huonoja oloja pitkään aikaan. Mietin, että taisin syödä jotain sopimatonta., jonka kroppa sitten puskee ulos epäkelpona ravintona. Vain priima kelpaa. 

Täydensin varastoja raskausvitamiineilla ja omegalla. Ei kai ne haittaakaan tee vaikka periaatteessa kannatan vitamiinien nauttimista monipuolisen ruoan kautta. Luonteessani piilevä (krööhöm) laiskuus vaan tuppaa välillä tekemään syömisestäkin yksitoikkoista. Puputan samoja eväitä viikon putkeen ja sit vaihdan lajia. 

Hedelmistä kierroksessa on appelsiinit. Mieluiten luomuna <3 Lihan olen jättänyt lähes kokonaan, tuntuu ettei se maistu senkään vertaa kuin aiemmin. Kalaa tietty kehotetaan nauttimaan useammin, siihen lupaan itselleni tarttua. Niinku muru sano, Tärkeintä on nyt vaan pitää huolta itsestä ja pikkuisesta <3 

Muru on väsy. Onkohan sekin raskaana. Vähän mietityttää mitä myrskyjä siellä päässä nyt seilataan, mutta taitaa olla edelleen parasta antaa toiselle hieman tilaa. Meillä taitaa olla kehittämistä tässä kommunukoinnissa. Arki rullaa mutta siinä läsnäolo on sangen vaihtelevaa. 

Kohta raskaus lävähtää jo useammin päin näköä. Pömppistä saa nimittäin pian piilotella. Nappi aukeaa varsinkin kotisohvalla ja hakeudun turvavaatteisiin, jossa maha saa tarvittaessa lösähtää myös kesken päivän :D :D Söpöä. Enpä olisi vielä vähän aikaa sitten kokenut iltaturvosta näin söpöksi asiaksi :D :D

Pian on viikkoja 10. Uutisten kertominen on vielä edessä, yhtä ystävää lukuunottamatta. Äiti taitaa saada jonkin kivan postikortin lähiaikoina ... 

Oloja, tuntoja, nousuja, laskuja

Huh plaah. Oli päivä jolloin haukottelin, söin, voin pahoin ja nukuin. Näitä vuorotellen koko päivän. Tänään ei merkkiäkään tuosta olosta. Naisetko muka ailahtelevaisia, minä kyllä mihinkään hormoneihin ainakaan usko :) 

Psyykkisesti mennään edelleen vaiheessa "käperryn itseeni ja kiukuttelen ulos päin". Minä epäilen, että tämä kokemus on vaikuttanut jotenkin myös itsetuntooni. En luota itseeni niin paljon kuin ennen. Epäilen osaamistani esimerkiksi töissä. Arjen askareissa luovutan helpommin ja jään sohvalle makaamaan. Sisu on muuttanut muualle. Löydän myös itseni usein puolustusasemista. Koen neuvot, kommentit ja eleet itselleni uhkana. Kiukustun ja hyökkään takaisin. Minussa asuu angstinen teini ja aloitteleva leijonaemo. 

Apuva. Vastaavia kokemuksia tai tuntemuksia? Miten saada leijonaemolle vähän itseluottamusta? Tarvitaan varmaan uskoa siihen että elämä kantaa ja opettaa uuden edessä.. Ja hitunen nöyryyttä. 

Voi kyynel. Hankala asia tunnustaa itselleen.