Onnen murusia

Hei helmikuu. Kiitos että palasit talvitunnelmiin. Tänään ulkona näyttää talven ihmemaalta ja kotona on rauha. Ehdittiin viikko pari takaperin sairastaa kunnon influenssa, koko porukka. Sen jälkeinen elämä on tuntunut mukavalta, sairastelun ja itsesäälissä kieriskelyn jälkeen on mahtavaa ihan vaan käydä ulkona ja pukea päälleen muutakin kuin pyjama. 

Töissä mua on pitkään kiusannut yksi projekti ja aihepiiri, jonka kanssa olen seilannut laidasta laitaan. Välillä se aihe selättää mut ihan täysin enkä koskaan koe pääseväni työn tekemisen kannalta riittävälle ymmärryksen tasolle. Toisinaan taas tsemppaan itseäni ajattelemalla et kuka muu muka tämän tekisi paremmin. Lueskelin sairastaessa muutaman sivun Salaisuus -kirjaa. Ja se muistutti mua asennoitumisen ihmeestä. 

Jos mä ajattelen koko ajan projektiani siltä kantilta, etten pysty siihen ja heitän hanskat tiskiin, niin todennäköisesti tulee käymään. Jos taas valan itseeni uskoa, että työ valmisuu, niin todennäköisesti tulee käymään. Tällä optimistisella asenteella viime päivät ovat menneet aiheen parissa kuin siivillä. Ihan kuin olisin avannut jonkun oven aivoissani ja lopulta saanut tiedon murusia ja palasia liitettyä toisiina. Ihan vaan itseeni uskomalla. 

Toinen ajatusleikki on koskenut äitiyttä. Olen miettinyt, että millainen äiti haluan olla ja millaista mallia ja tunnemaisemaa haluan lapseni arkeen maalata. Olen ollut väsynyt äiti. Ei se mitään, koska kaikki väsyvät joskus. Mutta en halua siitä arkeemme jatkuvaa olotilaa. Olen tsempannut itseäni ajattelemalla että olen onnellinen äiti. Tapahtui mitä tahansa niin tunteidenja tilanteiden pohjana tulisi olla onni, ei pelko, eikä mikään muukaan. Sekin on auttanut. Ihmeellinen tuo ajatuksen voima. 

Edellä mainittujen ajatusten kanssa sinuiksi tuleminen tuskin olisi tapahtunut ilman tuota reilun viikon sairastelujaksoa. Silloin ei jaksanut eikä voinut tehdä mitään muutakaan, kuin olla ja kuulostella. 

Onnesta ja pelosta sen verran, että pelkään ihan mahdottomasti lapsen sairastamista. Siis vakavaa sairastamista. Miehen kokemusten kautta vastaan on tullut monen monta syöpätarinaa, mutta lapsia koskevat olen päättäväisesti ohittanut. Ei pysty, ei kykene. Tänään silmät sumeana luin lehdestä tarinan lapsesta. Se oli onneksi onnellinen tarina. Sen jälkeen ymmärsin että minä ihan oikeasti pelkään että joudun kohtaamaan vielä senkin murheen. En haluaisi ajatella sitä, mutten myöskään pelätä näin lamaannuttavan paljon. Olisi hienoa uskotella itselleen, että läheisen sairastaminen jotenkin suojaisi siltä että kukaan muu läheinen ei sairastu. Eihän salama koskaan iske kahta kertaan samaan paikkaan, right? Mutta ei se niin mene. On hyväksyttävä että niin voi käydä. Kenelle tahansa. Minulle, lapselleni, ystäville, sukulaisille tai naapurille. Kukaan ei ole elämän käänteille immuuni. 

Tästä päästään takaisin siihen, että olen kiitollinen ja onnellinen äiti. Että me ollaan me. 

Sängystä kuuluu "oi joi joi, minä unohdin lukita oven" sanoi Niisku. Laps on herännyt päiväuniltaan <3

Kuinka pilata elämä stressillä

Mun on pakko kirjoittaa lisää vielä eilisestä aiheesta nimeltä työstressi. Pitkään menikin etten sitä kokenut kärsiväni ja työpäivän 7,5 h riitti vallan mainiosti tehtävien ajan tasalla pysymiseen. Mutta nämä viimeiset pari kuukautta. En tiedä miten tästä putkesta pääsee ulos. Onhan tämä aivan typerä oravanpyörä ja tekee minut jatkuvasti kiukkuiseksi.

Käytännössä YH-mutsina täällä edelleen mennään. Ja se tekee tästä mun elämästä niin tuhannen joustamatonta. Jos työ vaatii hetkellisesti enemmän niin se heijastuu suoraan kaikkeen muuhunkin tekemiseen ja jaksamiseen. Eikä tavallinen arki-ilta velvollisuuksineen tunnu nyt riittävän tilanteen nollaamiseen. Tarviin tilaa hengittää jossain muualla kuin kotona. 

Avauduin tänään ihan pienesti esimiehelle tästä tilanteesta. Katsotaan meneekö jakeluun. Jos ei niin laajennetaan jakelua. Haluan sammuttaa tämän suhinan päässäni. 

Opeteltiin lapsen kanssa pelaamaan Unoa. Ja hei, se osasi! Ja meinasi lyödä mua kun voitin .. pikkuisen tosissaan voittamisen ja häviämisen suhteen. Harjoitelkaamme siis häviämistä jatkossakin. Jotkut vanhemmat antaa lasten aina voittaa muistipelissä yms. Mä oon aina aatellu että se on mahtava tilaisuus opetella pettymysten käsittelyä ja suhteellisuuden tajua. Ja myös nöyryyttä ja sitä että harjoitus tekee mestarin. Saapa nähdä miten tää toteutuu käytännössä, mutta nyt on voitot 40 - 60 % äidin hyväksi. 

Uusi vuosi, vanha meininki

Don't know what I'm doing - paitsi tyhmiä töitä. Mulla on liian monta rautaa tulessa ja jatkuvasti huono omatunto siitä etten pysty tekemään asioita niin perusteellisesti kuin haluaisin. Ärrin murrin. Tässä sitä pyhäpäivänä lapsen nukkumaanmenon jälkeen näppäillään sitten töitä. Huomenna mä avaan suuni kyllä tästä tilanteesta ja isosti. 

Osin tää on kyllä itse aiheutettua, koska suuta ei ole tullut avattua tarpeeksi aikaisin. 

Mutta ärrin murrin vielä kerran. Nyt mä teen tän työpalasen loppuun <3

Hyvää uutta vuotta! 

Still Here

Edelleen täällä. Hautautuneena joulukuiseen stressiin joka ei kyllä johdu mistään jouluun liittyvästä vaan siitä, että miljoona projektia päättyy samaan aikaan ja lisäksi on kaikkea muuta työmaalla. Noh, enpä ole montaakaan kertaa tehnyt lisätunteja toimistoajan ulkopuolella, nyt on sitäkin nähty. Mutta en ota tavaksi, en tykkää sitten yhtään. 

Joulun jälkeisen viikon pidän vapaata. Ja syön suklaata. Saatan juoda glögiäkin, sitä Alkon versiota. 

Lapsonen voi hyvin, pieni flunssa kärsittiin, mutta onneksi nyt näyttää taas paremmalta. Lumi ilostuttaa ja muut vastoinkäymiset harmistuttaa. Taitaa minun kiireinen mieli vaikuttaa lapseenkin ja pinna katkeaa molemmilla aiempaa herkemmin. Laps on kyllä nokkelasti oppinut kyseenalaistamisen taidon ja koettaa kierrellä ja kaarrella sovituissa asioissa ja säännöissä. Fiksun lapsen merkki mutta välillä kovin koettelevaa. Esim. kun kielletään leikkimästä parkkipaikalla kun autot ei välttämättä huomaa pientä ihmistä siellä hämärän keskellä niin toinen koettaa sitten selittää, että valoisalla saa leikkiä parkkipaikalla. Eh. :D

Joulupukilta toivon joulurauhaa ja tervettä uutta vuotta koko perheelle <3