Syyskuun kunniaksi ilmoittauduin aloittamaan uutta harrastusta. Lisää liikuntaa olkoon syksyn teema. Joka kerta Bodybalancen loppurentoutuksessa mietin, että täällä pitäisi ehdottomasti käydä useammin. Tuumasta toimeen siis. Vähemmän Netflixiä, enemmän liikuntaa :) Kotiin tuli hankittua sellainen pilatesrulla, jolla voi huoltaa lihaksia. Pienen avustajan kanssa sitten yks päivä rullailtiin yhdessä ja nauraa räkätettiin kun pienempi ei millään meinannut pysyä rullan kyydissä. Mukkelis makkelis vaan ja kuperkeikkaa perään :D
Myös laps pääsee aloittamaan ensimmäistä harrastustaan, me mennään syksymmällä taaperosirkukseen. Se on kerran viikossa ja kestää muutaman kuukauden. Ei haluttu vielä aloittaa koko lukuvuoden kestäviä harrastuksia. Luontaisen sirkuspellen elkeet, katsotaan mihin ne jalostuu ;)
Arkiaamut oli hetken aikaa katastrofaalisia. Laps alkoi kiukutella ja itkeskellä jo kotona ja nyyhkytti koko automatkan hoitoon. Draama huipentui hoitopaikan eteisessä suoritettuihin itkupotkuraivareihin. Ei auttanut kuin jättää huutava lapsi taakseen ja lähteä töihin, tippa linssissä :'( Mitä pidempään jäi lasta lohduttamaan, sen pidempään sitä huutoa jatkui. Kun ovi sulkeutui, laps kuulemma lähti leikkimään muutaman minuutin kiukuttelun jälkeen, eikä ollut sitten päivän aikana sen kummemmin pahalla päällä. Juoksi iloisesti vastaan kun tultiin iltapäivällä hakemaan. Selkeästi siis poti eroahdistusta, joka purkautui vain minuun ja mieheen. Kumpikin sai saman kohtelun osakseen.
Iltaisin juteltiin lapsen kanssa hoitoon menosta ja siitä, miten mukavaa siellä hoitopaikassa on. Ja muistutettiin, että äiti ja isi tulee hakemaan. Ja voidaan siinä aamusella halia ja pusutella ja toivottaa toisillemme hauskaa päivää. Ja sitten äiti kyllä tulee hakemaan rakastaan kotiin. Ja kotona tehdään jotain kivaa. Grillataan tai käydään kirjastossa. Jne. Muutaman päivän tsemppimeininki teki tehtävänsä. Tänään - maanantaista ja kurjista yöunista huolimatta - riisuttiin eteisessä vaatteet ja laps juoksi iloisesti leikkimään. Ihanaa <3 Kiukuttelu-takapakkia kesti reilun viikon. Toivotaan että tämä reippailuvaihe kestää hetken pidempään.
Ja voihan kuuhulluus. Viime yö meni sekä minulta että poikaselta ihan pyöriessä. Jossain vaiheessa yötä vaihdettiin sohvalle nukkumaan, kun tuntui että makuuhuoneessa kaatuu seinät päälle. Kello löi jotain päälle 03 eikä silmäystäkään unta. Laps nukkui niin levottomasta että havahduin vähän väliä siihen, kun jalka tai pää kopsahtaa sängyn laitoihin. Oliko vika sitten kuunkierrossa vai uudessa isojen poikien sängyssä, sitä emme koskaan saa tietää. Eka yö uudessa sängyssä sujui ihan hyvin, mutta tämä toinen meni kyllä aivan penkin alle. Sohvalta käsin tuijoteltiin hetken kuuta ja tuhistiin sitten siinä aamuun asti ihan liki, kylki kylkeä vasten <3