Hoitopaikka

Äitiä jännittää niin suunnattomasti. Pienen vauvani on tarkoitus aloittaa hoidossa ensi viikolla. Saimme paikan yksityisestä perhepäivähoidosta n. 5 km päästä kotoa. Ei olla vielä päästy tutustumaan, joten lopullinen päätös paikan vastaanottamisesta täytyisi tehdä ensi viikolla. Saimme myös kunnallisen paikan, noin 100 lapsen päiväkodista 10 km päästä kotoa (mutta työpaikan lähettyviltä). Enkä ole vielä tehnyt päätöstäni hoitopaikasta. Miten voisinkaan, kun kumpaankaan ei ole päästy tutustumaan kesälomakauden vuoksi.

 

Alun perin olin kovasti perhepäivähoidon kannalla, mutta nyt kesän mittaan poikanen on reipastunut niin kovasti, että sopeutuisi varmasti hyvin myös päiväkotiin 12 lapsen ryhmään. Perhepäivähoito tuntuu turvallisemmalta, mutta toisaalta luulen, että lapsonen osaisi myös nauttia siitä, että tarhassa on isommat tilat ja leikkialueet sekä enemmän järjestettyä tekemistä. Moni on suositellut tarhaa, juuri sen vuoksi, että hoitajilla on aikaa tehdä juuri sitä hoitotyötä ja lasten kanssa oloa, eikä ole huolehdittavana mm. ruoanlaittoa tai muita satunnaisia kotitöitä.

 

Logistisesti päiväkoti on ehkä parempi, koska se sijaitsee työpaikan lähellä. Pyörällä kuljettaminen vaan jää pois laskuista, koska kyllä tuo 10 km tuntuu liian pitkältä matkalta istuttaa pyörän kyydissä / pyöräkärryssä.

 

Loppupeleissä hoitopaikkapäätös ratkeaa varmaan siihen, miten hyvin meidän aikuisten eli vanhempien ja hoitajan / hoitajien välinen kemia pelaa. Voi kunpa osaisin paremmin asettua myös lapsen tossuihin ja pohtia mikä on hänen kannaltaan mielekkäin paikka <3

Kesämenot

Mun ihana kesäloma on täällä. Ja sitä on vieläkin jäljellä. Ollaan tehty just niitä juttuja mitä on ollut tarkoituskin - mökkeilyä, rantaleikkejä, vesileikkejä, grilliruokaa, saunakaljaa, juoksulenkkejä, pyöräretkiä ja pikkaisen remppameininkiä.

 

Heti loman aluksi käytiin eläinpuistossa. Reissu meni paremmin kuin hyvin, lapsi jaksoi hyvin kiertää kaikki aitaukset ja nukahti paluumatkalla noin nanosekunti sen jälkeen, kun auto kaartoi parkkikselta kohti kotia :) Me aikuiset syötiin etupenkillä pitsaa suoraan laatikosta. Romanttista <3

 

Mökkireissu meni niinikään paremmin kuin hyvin. Laps tykkäsi kovasti paikasta ja nukkui paremmin kuin kotona. Lomamoodissa koko perhe, kaikki paremmalla tuulella. Poikanen sai myös nukkua isojen lasten sängyssä, näyttää olevan valmis siihen. Kohta taitaa olla aika palastella pinnasänky varaston perukoille.

 

Mökillä oli ranta aivan vieressä. Onneksi oikein turvallinen sellainen, hitaasti syvenevä. Eka iltana laps kasteli vaatteensa pariin otteeseen, kivien heittely oli vaan niin mukaansa tempaavaa, että askel askeleelta poikanen hivuttautui pidemmälle ja pidemmälle. Muka vahingossa oli sitten vedessä napaa myöten. Taisi vesi kuitenkin olla sen verta kylmää, ettei tehnyt samaa temppua enää seuraavina päivinä. Ei edes uikkareissa luvan kanssa mennyt veteen kuin varpaita kastaakseen. Onneksi näin. Ei tarvinnut olla kokoajan sydän syrjällään muistuttamassa veden vaaroista :)

 

Reipas remppamimmi on nyt ansainnut yhden oluen. Ah, niin ihanan keski-ikäistä keskiluokkaista kesälomaa. Loving it.

Hei heinäkuu ..

.. minä täällä. Toisitko tullessasi 5 - 10 astetta lisää lämpöä. Ostin nimittäin ihanat bikinit ja haluan esitellä niitä kaikille. Tällä kelillä siihen ei oikein ole mahdollisuutta. Tahtoisin myös rannalle ja uimaan pikkutenavan kanssa. Niin ettei saada keuhkokuumetta sen seurauksena. Hieman lämpöä tähän kesään, muuta en nyt pyydä. Kiitos.

 

Mä oon edelleen töissä. Miksi mä aina joustan. Olisin joskus itsekäs ja tekisin niin kuin musta tuntuu hyvältä. En jäisi töihin muiden ihmisten tekemättömien asioiden vuoksi. Lähtisin lätkimään, kuten muutkin. En olisi niin kiltti ja typerä. Olisin ihanan itsekäs.

 

Pikkuinen kasvaa ja oppii uutta. Juttelua tulee enemmän ja enemmän, mutta ihan yksittäisiä sanoja tai tavuja edelleen. Lauseiden muodostus on vielä kaukana edessä. Juhannuksen aikaan nähtiin paljon kavereita. Oli ihana huomata, miten laps osasi jo leikkiä toisten lasten kanssa ja oli selvästi aiempaa kiinnostunut muista pikkutyypeistä. Helpottaa huomattavasti kylästelyä, kun lapset alkavat viihdyttää toisiaan. Saatetaan hetkeksi saada kaikki aikuiset kahvipöytään yhtä aikaa :)

 

Vasta nyt olen ymmärtänyt, kuinka paljon vanhemmuus on luopumista. Luopumista itsestä, luopumista omista tarpeista. Tilalle olen tietysti saanut niin paljon, etten edes osaa sitä sanoin kuvailla. Olen saanut oppia hetkessä elämisestä ja pienten asioiden kuten pikkukivien hämmästelystä. Luopumisen tiedostaminen on kuitenkin jäänyt taka-alalle, ajoittain olen kummastellut sitä tunnetta, kun päivän päätteeksi ei malta mennä nukkumaan, päivä tuntuu epätäydelliseltä. Nukkumaan ei malta ennen kuin on tehnyt jotain tarpeeksi omaa. Lakannut vaikka kynnet. Pieni juttu, mutta vain minua varten. Niille pienille jutuille - vain minua varten - on niin kovin vähän aikaa. Tässä asiassa ei auta olla itsekäs. Muuten saa huomata, että pieni on jo iso, ja on käyttänyt kultaisen lapsuuden ensi hetket omien lakkaamattomien kynsiensä voivotteluun.

 

Voi elämä. Minne vietkään. Tee se hellästi ja päättäväisesti.

 

Nyt on aika lähteä lomalle. Kiitos ja näkemiin. Tervetuloa lomasää.

Kesälomalle, pliis

Missä on mun pieni vauva. Olen pari päivää vähemmän läsnä ja toinen on oppinut monen monituista uutta asiaa. Uusia sanoja (tavuja) joita äiti ei ymmärrä, uusia vitsejä ja hekotuksen aiheita. Uusia kokemuksia ja leikkipuistoja. Niisk. Mäkin haluun jo lomalle <3

 

Töissä on hirmuinen loppukiri meneillään, monen monituista juttua olisi saatava pakettiin ennen loman aloitusta. Ja mitä minä teen, päivitän blogia. Hupsu minä.. Ruoskin itseni ja luovat ajatukseni nyt liikkeelle *Räiskis*

 

Mun lomakammassa on enää neljä piikkiä. Ihanaa <3 <3