Otsikko

Blogger ja windowsphone, katsotaan onko teistä mihinkään :)

Tänään me rapsuteltiin pihaa porukalla. Poikanen tyylikkäissä kurahaalareissaan. Ulkoilu on kyllä yksi niistä jutuista mitä kaipaan kaikkein eniten mammaloman ajalta. Onneksi tulee kesä, ja kynnys uloslähtöön madaltuu, pukeminen ei oo poikasen lempipuuhaa. Toisaalta oon oppinut itse erittäin nopeaksi pukeutujaksi, lähimmät myssyt ja huivit äkkiä mukaan ja menoksi. Ei olla saatu edes peiliä laitettua eteiseen, ei siis ite ees havaitse miten rähjäisenä kulkee pitkin puistojen laitoja, mikä onni :D

Kevät ja valo. Tervetuloa. Mä oon niin teitä odottanut.

Kyttäiltiin trulleja ikkunasta. Vain kaksi seuruetta tuli ovelle asti ja nekin juuri päikkäriaikaan. Onneksi meillä on kuitenkin nuo oksat, voidaan virpoa niillä ihan keskenämme. Poju tykkää loruista ja alkaa selvästi muistaa lauluja ja niihin kuuluvia leikkejä. Mä en ole mikään musikaalinen lahjakkuus, mutta oon päättänyt että lastenlaulujen kanssa en kyllä pidättele vaan jollotan menemään kuulijakunnasta riippumatta.

Edit. typot korjattu läppärillä. Windows phone ei täytä mun tekstinkäsittelyvaatimuksia :) :)

Anteeksi, itselleni

Eräänä kauniina keväisenä aamuna, flunssasta ja univelasta voipuneena palasin mielessäni toissa syksyyn. Ja itkin. Kun vauva oli ihan pieni. Kun minun olisi pitänyt elää vaaleanpunaisessa kuplassa. Kun minun olisi pitänyt olla seesteisen onnellinen ja kiitollinen kaikesta.

Mutta en ollut. Minulla oli hankalaa.

Olimme juuri muuttaneet, mutta edelliset asunnot olivat myymättä. Minun osakkeessani oli ongelmia ja mehevä riita taloyhtiön kanssa. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan pers auki edellisten seikkojen takia. Istuin roskalavalta pelastetussa nojatuolissa ja imetin siinä lastani ensimmäiset 4 kk. Teetin viimeisillä roposillani remontin vanhassa osakkeessa että saisin sen myytyä.

Paras ystäväni oli noin kk ennen laskettua aikaa sairastunut vakavasti. Suretti, suututti ja samaan aikaan teki mieli huutaa ja raivota maailmalle kaikesta ystäväni kokemasta vääryydestä mutta myös omasta itsekkäästä kiitollisuudesta, että se en ollut minä. Niin ristiriitaista.

Vauva ei nukkunut iltaisin. Ennen pikkutunteja. Minua väsytti. Mies meni aikaisin nukkumaan että jaksoi töissä.

Järjestettävänä oli ystävän polttarit ja häät.

Meidän koti ei ollut meidän koti, koska persaukisena ei voi sisustaa ja olin menettänyt suuren osan irtaimistostani edellisen asunnon ongelmien takia.

Sen takia, en ollut parhaimmillani. Mutta se on just fine. Annan sen itselleni anteeksi. Kaikesta huolimatta me selvittiin ja sain olla lapselleni riittävän hyvä äiti. Ei hattaraa, ei höttöä, mutta riittävän hyvä.

Pieni sirkus

Pikkuinen poikanen, 1 v 7 kk.

 

Hän on oppinut tekemään kuperkeikan.

Ja nukkumaan yönsä ilman yöllisiä maitopullohetkiä (viimeisen kahden viikon aikana kerran on turvauduttu pulloon..)

Hän osaa laskea liukumäet itsekseen, menee reippaana vatsalleen jalat edellä alas :)

Tanssii mielellään jotain ihme gorillakuviota, peppu alas, tiukka etukeno ja sit vähän pyöritään ja räppärityyppisesti heilutetaan ylävartaloa ylös alas, jou jou :) En tajuu mistä se on apinoitu, mutta näyttää niin hassulta :) :)

Pujottelee mielellään pikkuautoilla, tekee tunneleita, piilottelee autoja sohvatyynyjen alle tai sohvalla makaavan äipän selän alle

Pujottelee mielellään myös palikoita ja duploja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, kuten kenkiin, astioihin, sinne sohvatyynyjen alle jne.

Osaa käydä pissalla, mutta harvoin ilmoittaa tarpeesta oma-alotteisesti. Vaatii melkoista vessahätäviestinnän tajua, että pysy rytmissä mukana, mutta sellaisina leppoisina kotipäivinä kun muistetaan pyttyillä säännöllisesti, vaippa säilyy kuivana lähes koko päivän.

Iltarutiinit sujuu lähes leikiten, hampaiden harjaus, kaksi tiettyä kirjaa luetaan äipän sängyssä, sitten valot pois ja vilkutellaan hyvät yöt vielä kaikille makuhuoneen jännittäville jutuille ja mennään omaan sänkyyn. Pehmolelut kainaloon, tuutulaulun hyräilyä, 5 - 10 min ja nukkumatti saapuu vienon narinan säestyksellä.

 

Ja mä olen keksinyt ihan huipun jutun. Facessa liikkuu kaiken maailman lankutushaasteita, niin oon alkanut tekeen 60 s lankkupitoja samalla kun ootan että laps nukahtaa. Minuutin lankku, minuutti lepoa. Mitä pidempään nukahtaminen kestää, sitä timmimpi vatta mulla on kesään mennessä ;) Aikasemmin mä pelailin aina jotain älyvapaata puhelimella, mutta totesin että se ei juuri kuluta kaloreita ..

 

Viime kuukausina oon innostunut taas muutaman vuoden jumppailun jälkeen saliharrastuksesta. Salilla käydessä huomaa vaan ikäväkseen, että keskivartalo ei oo siinä kunnossa mitä se oli ennen raskautta. Joissakin koko vartaloa kuormittavissa liikkeissä huomaan selkeetä toispuoleisuutta ja vaikeutta pitää liikettä kasassa. Höh. En oikein tiedä millä tavalla sitä kroppaa pitäisi alkaa sitten harjoittamaan, kun pelottaa tehdä esim. kyykkyä :(

 

 

Arjen hurmosta

Kunnan hoitopaikasta ei ole kuulunut mitään. Mutta tyttösiltä on saatu viestejä ja ensimmäinen kokelas saadaan tutustumiskäynnille tänään.

 

Tein itse lukio- ja opiskeluaikoihin samoja hommia, kiersin lapsenvahtina monen monituisissa perheissä. En muista että olisin koskaan jännittänyt sitä, vaikka lähes joka kerta vastassa oli uusi perhe. Jostain syystä mua nyt vähän jännittää, kun hoitaja onkin tulossa meidän kotiin :) Hassu minä. Olenkohan vähän taantunut tässä uusien ihmisten kohtaamisessa, kun ei sitä normaalityöviikon aikana juuri muita tapaa kuin ne samat naamat ja kotiväen.. Surullista ehkä, mutta niin se vaan menee. Joka tapauksessa, hoitoapua on kenties tiedossa jo piakkoin.

 

Mieltä lämmittää ensi viikoksi sovittu mini-hiihtoloma. Loppukuuksi sovittu pidennetty viikonloppu naisten kesken ja työrintamalla tekemisen meininki. Minä tykkään.

 

Laps ei ole edelleenkään oppinut nukkumaan öitänsä. Heräilee 2 - 5 kertaa yössä. Syytä en tiedä, enkä taida jaksaa sitä nyt sen kummemmin pohtiakaan. Heräilköön. Nukun sitten eläkkeellä.