Uniumpikuja

Ei se tutin jättäminen ole mitään auttanut. Siis ainakaan viikossa ei ole tapahtunut muutosta muuta kuin huonompaan suuntaan. Viime yö oli kaikkein surkein pitkään aikaan. Laps ei varsinaisesti herännyt kunnolla kuin muutaman kerran, mutta piti 30 - 45 min välein kovaa narinaa ja älinää, heittelehti ympäri sänkyä jne. Neljän maissa kun yhtäjaksoista unista vaikerrusta oli kestänyt jotain puoli tuntia annoin pojalle tutin. Siitä aamuun asti nukuttiin sitten rauhallisemmin. Eli kokonaista kaksi tuntia yhtenäistä unta, loput jotain kummallista koiranunta. Olen kiukkuinen. Olen väsynyt. Olen umpikujassa (tai siltä se tällä hetkellä tuntuu). 

Miehestä ei ole ollut kauheasti apua yövuoroissa tai ainakaan siinä, että suunta olisi parempi. Miehen öinä (joita on 0 - 2 / viikko) laps on yleensä entistä levottomampi ja viimeistään 4 - 5 väliin mies antaa periksi ja lykkää pojalle pullollisen maitoa. Sitten sitä pulloa ollaan vailla myös seuraavana yönä. Just nyt voisin sanoa pari rumaa sanaa. Mutta mitä se auttaa. En tiedä miten saan miehelle vakuutettua ettei sitä yömaitoa kannattaisi tarjoilla. Jääräpää. Onhan se surkeaa kuunnella kun toinen heräilee öisin ja palkitsevaa huomata että maidolla uni jatkuu levollisemmin. Mä haluaisin kuitenkin nukkua jo viimein kunnolla. Enkä palvella yli vuoden ikäistä 24 h. 

Seuraava liike on kai päiväunien vähentäminen vaikka väkisin. Tai sängyn siirto eri huoneeseen. Mutta sitä siirtoa ennen pitäisi tehdä yksi pikku remontti valmiiksi, eikä se näillä silmäpusseilla etene mihinkään. Onneksi on vapaapäivä. Yhteiskunnalle kiitos lyhennetystä työajasta. 

Ruokaviikko osa 5 ja tuttikuulumiset

Tänään tein ruoaksi kanapastaa. Keitin kierrepastan, paistoin pannulla sipulin ja kanan fileesuikaleet, pilkoin sekaan myös vähän kukkakaalta. Kasvisten ja kanan kypsyttyä lisäsin pannulle kypsän pastan, perään 1 purkki ruokakermaa ja 1 kanamuna (kiitti Lydas, en tiennyt että näin voi tehdä, mulla on kastikekauha keskellä kämmentä, mut toi kanamuna on oikeesti aika näppärä sakeuttaja:D). Mausteeksi ripaus yrttisuolaa, currya ja parmesanraastetta. Lapoin omalle lautaselle ja hetken mielijohteesta myös lapselle pari palasta maisteltavaksi. Ja om-nom, lapsi söi, maiskutteli mennessään ja vaati lisää. Ja minähän tarjoilin. Lapsi söi ensimmäistä kertaa koko ruoan itse, ei houkuttelua, ei kitisemistä, ei ruokaa lattialla. Vain minä ja hän, molemmilla omat lautaset ja täydet vatsat. Ollaanko siis tarjottu lapselle liian lapsellisia ruokia. Jos hän onkin pieni kulinaristi, vain pitkään kypsytetty parmesan kelpaa. Kokeilenpa seuraavana kaviaaria ja hanhenmaksaa...

 

Vaan sitten tutista asiaa. Meillä on tähän asti syöty tuttia uniaikaan. Reilu kuukausi sitten lapsi heitti vaunuissa olleen tuttinsa menemään kesken lenkin, eikä tuttia löydetty. Hän jäi siis ilman päiväunilohduketta, mutta toipui siitä hyvin vähäisen protestoinnin päätteeksi muutamassa päivässä.

 

Nyt alkoi sitten tuntua siltä, että tutti olisi aika unohtaa myös yöunilta. Öisin heräillään edelleen 3 - 4 kertaa yössä. Joskus sorrun imettämään lasta aamupuolella, jos 5 - 6 väliin alkaa vaativa valitus. Mutta pääsääntöisesti yöllä ei syödä. Mutta ei siis vielä nukuta yhtenäisestikään. (Mikä yhtälö töissä käynnin kannalta, huoh, mut se on toinen tarina) Pääteltiin siis, että tutti on kaiken pahan alku ja öinen herättäjä. Jätettiin yötutti pois vajaa viikko sitten. Merkkejä paremmasta ei ole vielä näkynyt. Laps nukahtaa vaikeammin, koettaa tunkea pehmolelua suuhunsa ja kyntää ympäri sänkyä. Alkuyöstä taipuu tassutellen takaisin uneen, mutta aamupuolella protestointi kiihtyy. Viime yönä nähtiin kunnon itkupotkuraivarit, jota kesti 10 pitkää minuuttia. Huutoa selkäkaarella, ei kelvannus syli, ei tassutus. Raivareiden jälkeen nukahti ilman tuttia, ilman tissiä, mutta loppuyön uni oli levotonta. Oon vähän epäuskoinen siitä, onko tutin luopumisesta oikeasti tässä vaiheessa enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta monta yötä on jo "sinnitelty" ilman, ei tahtoisi luovutaakaan tässä vaiheessa. Luin uusimmasta vauvalehdestä, että vuoden kohdalla tutin käytön haitat kasvavat hyötyjä suuremmiksi ja olisi oikea hetki luopua. Mutta jos samaan aikaan on käynyt muutos Äiti töihin, Isä kotiin, niin en tiedä onko se sitten liian julmaa <3 Melkolailla Heartbroken-fiilis kun ei saa yöllä lastaan rauhoittumaan edes omaan syliin </3

 

Tutin lisäksi oon miettinyt, että pitäisikö siirtyä yksiin päikkäreihin. Meillä nukutaan tällä hetkellä vielä kahdet unet ja se voi tietysti osaltaa häiritä yöunia. Toteuttaminen on vähän hankalaa, koska ensiksi pitäisi suostutella isi siihen, että päivärytmin muutos on tarpeen. Isi on sitä mieltä, että hänen rakentamansa rytmi on aukoton ja paras. Poika herää noin 6:30, päikkärit noin 9:30-11, toiset unet 15-16:30 ja yöunille 20:30 - 21 aikaan. Päiväunet on 45 min - 1,5 h kerrallaan. Yhteensä siis jotain 1,5 - 3 h väliltä.

Ruokaviikko osa 4

Kalenteriviikko taisi jo vierähtää. Mutta päivitetään nyt kuitenkin viimeisimmät reseptit. Mies on kunnostautunut arkiruoanlaitossa. Hänellä on ruoan suhteen paljon yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi maku, itse olen enemminkin hifistelijä ja tuunailija. En tykkää syödä samaa ruokaa jatkuvasti vaan pyrin saamaan vaihtelua esim. erilaisilla juustoilla ja yrteillä. Jos teen vaikkapa useampia voileipiä niin kaikissa on keskenään erilaiset päälliset :) Lapsen näkökulmasta miehen kokkailut ovat kuitenkin olleet menestyksekkäämpiä.

 

Viimeiseksi isin keittiössä syntyi ihan perinteisiä nautasikalihapullia. Ilman mitään risuja, heiniä tai parmesaanihitusia. Maistuivat hyvin sekä isommalle että pienemmälle pojalle. Taitavat olla ruokapuuhissa samaa sukua, ei turhia kikkailuja vain aitoja makuja ;)

 

Eilinen kana-kasvis-makaronikeitto taas ei maistunut pojalle ollenkaan, ainakaan sormiruokana tarjottuna. Täytyy kokeilla soseuttaa, jos rakenne olisi herralle sopivampi. Mutta epäilen, makaroni ei ole aiemminkaan ollut mikään menestys.

 

Sitten vielä kalakuulumisia. Poika söi hyvällä ruokahalulla pannulla paistettua haukea omin pikkukätösin. Meillä ei siis ole fataalia kala-allergiaa, ainoastaan ruokahalultaan tuulella käyvä lapsi. Viime viikkoina ruokahalu on kyllä ollut todella vaihteleva. Muutaman kerran päivällinen on jäänyt kokonaan syömättä, ruoat on vain levitelty pitkin pöytää ja lattiaa. En ole lähtenyt lahjomaan leivällä tai hedelmillä. On sitten oltu ilman sapuskaa ja kappas vaan, iltapuuro on uponnut ennätystahtia ;) 

 

Viikonlopun kunniaksi ajattelin kokeilla taas jotain uutta murkinaa. Tekisi mieli kokeilla laatikkoruokaa esimerkiksi punajuuresta ja aurajuustosta. Lapselle versio ilman juustoa. Ja jätesäkki päälle ruokailuvaiheessa..

Ruokaviikko osa 3

Toteutin suunnitelmani. Pöydälle nostettiin 1 bataatti, 1 kesäkurpitsa ja 1 palsternakka ja 1 paketti kanan rintafileitä. Kasvikset kuutioiksi ja uunivuokaan, mausteeksi oliiviöljy, loraus soijakastiketta ja yrttisuolaa. Kanafileet laitoin neljään osaan, käytin pikkuisen pannulla ja ladoin toiseen uunivuokaan. Päälle 1 dl kookoskermaa. Uuniin puoleksi tunniksi noin 175 asteeseen. 

Ja tämän masterchef-tason suorituksen jälkeen taputin itseäni selkään, sillä ruoka maistui kaikille. Lapsonen söi omin kätösin, hyvällä ruokahalulla. Ruoasta riitti kolmeen aikuisten annokseen ja kahteen lapsen annokseen. Vihanneskuutioista kaikki ei mahtuneet uunivuokaan joten osa päätyi kattilaan pienen kanapalan kanssa. 15 min keittoaika ja blenderissä soseeksi. Lähes samalla vaivalla sain siis lapselle neljä purkkia soosia jemmaan aikuisten mättöruokapäiviä varten. Ja taputin itseäni uudelleen selkään. 

Tuosta kookoskermasta täytyy vielä todeta, etten tiedä onko se tarkoitettu uuniruokiin. Ulkonäkö ei nimittäin ollut paiston jälkeen kovin mairitteleva, mutta maku oli mun mielestä ihan ok. Ehkä seuraavalla kerralla vuokaan päätyy perusruokakerma ja kookosöljy sitten makua tuomaan.