10 kk

Vauva on 10 kk. (Niin mikä vauva, muistuttaa enemmän taaperoa tai apinaa kaikessa kiipeilyinnostuksessaan..). Äidin mieli on hippusen verran haikea :') Pikkumies on juhannuksen ja merkkipäivänsä kunniaksi harjoitellut ilman tukea seisomista muutamia kertoja, parhaimmin tasapaino pysyy kun seisotaan huomaamatta vaivihkaan. Ja sitten pian pyllähdetään. Tänään kaukosäätimen kanssa leikkiessään taisi tehdä enkat noin 10 s seisoskelullaan. Jännästi nämä uuden oppimiset osuu lähes täsmälleen siihen kohtaan kun ikää tulee lisää täysiä kuukausia. Pikkuinen on oppinut myös kävelemään taaperokärryn kanssa.  Lelulaatikko tai syöttötuoli kelpaavat nekin ajamaan rollaattorin virkaa. 

Ja sitä Luonnetta löytyy, pää on kova kuin kivi ja pinna yhtä pitkä kuin äidilläkin ;) Täytyy kyllä tunnustaa että minun ja pojan tempperamentit törmää välillä pahemman kerran. Mun täytyy keksiä joku keino hillitä ja hallita itseäni paremmin ennen kuin ollaan vaikeuksissa. Korotan ääntä liian helposti. Annan huonoa esimerkkiä, pitäisi olla kärsivällisempi, pysyä rauhallisena ja päättäväisenä. Ärsyttää, että oma luonne on muuttunut äitiyden myötä tulisemmaksi. En koe olevani täysin oma itseni, koen että aiemmin mulla on ollut lehmän hermot eikä mitkään hormoniit oo päässy mielialoihin vaikuttamaan :'( 

Noh, nämä on varmaankin niitä asioita, jotka kietoutuvat toisiinsa. Äkkipikaisuus, väsymys, tyytymättömyys omaan itseen ja toisinaan myös puolisoon. Avauduin aiemmin suhteen hankaluuksista. Nyt tuntuu, että meillä on mennyt paremmin. Kunnes joku pikkujuttu taas muistuttaa niistä taustalla kuhisevista hankaluuksista. Kuhina käy tietysti vain minun päässä. Mies taitaa suurimman osan ajasta olla autuaan tietämätön siitä debatista, mitä ehdin päivän aikana käydä itsekseni. Kunnes aika ajoin kaadan sen kaiken hänen päällensä kerralla (reilua or what..). Kukahan tässä suhteessa on se pahanilmanlintu. 

Mulla on kyllä paha tapa hautoa asioita liikaa mielessäni, en pääse niistä yli enkä ympäri ennen kuin ne on käsitelty. En siedä konflikteja, haen niihin ratkaisuja, selityksiä, syitä ja sitten seurauksia. Vähemmästäkin pinna pääsee kiristymään. Josta kärsii sitten koko perhe. Minusta tuntuu, että meidän pitäisi ottaa aikaa keskenämme, aikaa kerrankin puhua ilman että juttu keskeytyy. Aikaa haaveilla ja kertoa toisillemme mitä toivomme ja mihin olemme menossa. Mihin asioihin haluamme keskittyä ja mitä jättää vähemmälle. Sitä minä ainakin kaipaisin.

Mutta niinkuin sanoin. Meillä on nyt joka tapauksessa mennyt paremmin. Keskityn siihen ja kerään lisää sitä tukevia asioita. Pidän meitä hyvänä. Leivon vaikka pullaa ja halaan aamuin illoin. Viikkaan vaatteet laatikkoon ja voitelen leivät molemmille. Pieniä tekoja, suuria tunteita. Sitä minä toivon, sitä minun pitää vaalia. 

Vauva on ihana. Hän ansaitsee onnelliset vanhemmat. 

Ei minun pitänyt ihan näin syvällisesti kirjoittaa, mutta teksti halusi tulla ulos. Kiitos ja anteeksi <3 

Unijuttuja

Päiväunikuviot on pysytelleen eläväisinä. Kahdet unet näyttää edelleen parhaalta ratkaisulta, toiset siinä aamupäivällä, toiset iltapäivällä tarpeen mukaan. Turhaan kai minä niitä unia koetan venyttää, jos toinen pärjää aivan hyvin niillä 45 - 75 min nokosillaan :) 

Unikoulu numero 2. Mehän lopetettiin yösyönti jo reilu kuukausi takaperin. Sitten tuli flunssa. Imetin, sillä se tuntui helpottavan tukkoista nuhanenää öisin. Siitähän se yösyönti jäi taas päälle. Aluksi 1 - 2 kertaa yössä, lopulta parhaimmillaan 4 kertaa yössä. Eipä auttanut kuin aloittaa "huudatus" uudelleen. Tällä kertaa tuntui, että on toimittava pehmeämmin. Lapsen havahtuessa yöllä itkemään, nostin syliin, hyräilin ja silittelin siihen saakka että huuto loppui. Annoin rauhoittua kunnolla poski poskea vasten. Lempeämmällä otteella tällä kertaa, enemmän syliä kuin tassutusta. Ekana yönä syliteltiin 4 kertaa, seuraavana yönä vähemmän ja kaksi viime yötä on mennyt jo yhdellä heräämisellä  (+ aamuimetyksellä 5 - 6 välillä). Ehkä minäkin saan pian nukkua sen ensimmisen ehjän yön... 

Vaikka tietysti uhmaan kohtaloa ja olen lähdössä pojan kanssa matkalle. Ihan vaan kotomaassa, mutta lentokoneella kuitenkin :) Mukavaa vaihtelua ja zero-kotitöitä. Pari päivää hurvittelua ja kavereiden tapaamista. Can't wait :) 

Ja hei, meillä on pyöräkärry. Käytiin koko perhe testilenkillä. Pikkumies näytti nauttivan menosta, pää pyöri puolelta toiselle, kieli pitkällä (kirjaimellisesti) virnisteli sieltä ja tirautti itkut kun palattiin kotipihaan :') Odotan innolla, että päästään tekemään pidempiä retkiä rannalle, puistoon tai kavereille. Jos siinä sivussa oma kuntokin kohenisi, kuin puolivahingossa ;) 

Uutta rytmiä

Edellisen kirjoituksen jälkeen päätin kokeilla pojan kanssa uutta päikkärirytmiä. Edellinen siis osoittautui vanhentuneeksi, kun kärrynukutuslenkit venyi ja venyi ja unta tuntui riittävän entistä vähemmän, herääminenkin oli kiukkusävytteistä. 

Kuin tilauksesta poju vetäisi aamulla ennätyspitkään unia ja heräsi vasta kahdeksan maissa. Aamiainen ja lounas maittoivat hyvin, päikkäreille nukahdettiin ulos noin 11:15. Herätys 12:30. Eli melko lyhkäseksi jäi aloitusajan lykkäyksestä huolimatta. Iltapäiväunet samalla kaavalla, kesto 75 min. 

Seuraavana päivänä poju nukkui taas aamulla ennätyspitkään. Päikkärit otettiin kelien pakottamana sisätiloissa, nukuttaminen kesti iäisyyden ja unille sammuttiin 12:00. Herätys 13:30. Kesto 90 min. Iltapäiväunia ei sitten nukuttukaan, kun puistoreissu venähti pitkäksi, poika oli silti yllättävän hyvällä tuulella ja sammui iltaunille muutamassa minuutissa vähän ennen kahdeksaa. Nukkuakseen taas kellon ympäri (ei sentäs yhtäjaksoista unta, tissiä pitää saada välissä). 

Ja seuraavana päivänä päiväunet pinnasängyssä alkoivat vasta 12:30, kesto 75 min. Iltapäiväunet 16:45 ja kesto 75 min. Vähän myöhäiseen meni siis toka unet, yöunille nukahtaminen vasta 21. 

Tänään ekat päikkärit pinnasänkyyn 12:45 alkaen. Voisin veikata että kahdelta herää... 

Päiväunien siirtäminen on siis sujunut ihan hyvin, mutta päiväunien kestoon sillä ei toistaiseksi ole ollut mitään vaikutusta. Yöunet sen sijaan on pidentyneet reilulla tunnilla, nyt on nukuttu 11 - 12 h yössä keskimäärin kolmella herätyksellä. Harkitsen vakavasti yksien päiväunien suosimista jatkossa. Iltapäiväunet voi tällöin korvata pikkuisella iltakävelyllä, jolloin touhottaja saa istua paikallaan ja katsella maisemia. Lisäksi on huomattu, että sisällä laps nukkuu yllättäen vähän paremmin, tai ainakin herää levollisemman oloisena. Luulen että ratasosan vaihto vei ulkounilta parhaan terän, eikä poika tykkää nukkua turvavöihin kiinnitettynä. Tahtoo ilmeisesti unisyklien välissä vähän pyöriä ja vaihtaa asentoa. Ulkona on lisäksi kesän tullen paljon kummallisia ääniä naapuruston nurmikon leikkuusta muuhun remonttipörinään ja kolinaan. 

Kesälomalla

Ollaan oltu lapsen kanssa kahdestaan jokunen päivä kotona, isimies on ollut matkallaan töiden parissa. Pitkään mietin oltaisiinko lähdetty mukaan, mutta haistoin potentiaalisia konflikteja siinä että reissu olisi toiselle työmatka ja minulle lomamatka. Intressit ei ehkä ois kohdanneet. Eikä liikkuvan tenavan kanssa ole mielekästä olla yksikseen monta päivää vieraassa kaupungissa, missä ei edes yhtään tuttavaa. Helpompi siis jäädä kotiin. Onneksi meille jäi auto käyttöön niin ollaan touhuiltu kaikkea sellaista mitä ei tavallisina arkipäivinä ole autotonna mahdollista. Vastoin ennakko-odotuksia ei ole kyllä käynyt aika pitkäksi. Olen lähes nauttinut hiljaisista illoista, jolloin saan ollan ihan vaan itsekseni. Hieman liian myöhään on tullutkin valvottua, sen on huomannut seuraavana aamuna. Ystäviä on ollut seurana, kotihommat on hoidettu niinkuin ennenkin. Orastava puheripuli on kyllä kehittymässä, kun ei ole toista aikuista jolle päivitellä päivän kuulumiset :D

Helteet on sekoittaneet meidän päiväunet. Unia nukutaan kahdesti päivässä ja ne kestävät 45 min ja joskus hyvinä päivinä 1 h 15 min. Tuo kolme varttia on sellainen pätkä ettei siinä kyllä itse ehdi kummempia tehdä. Nukutan aina pojan ulos, osa unista kuluu siis vaunulenkin paluumatkaan ja ne loput minuutit tuntuvat kyllä hupenevan kun koetan puolipaniikissa tehdä kaikkia niitä juttuja mitä ei pojan kanssa pysty (niinku kitkeä rikkaruohoja pensaiden alta tai kerätä voikukkia pois nurmikolta, äärimmäisen tärkeitä taskeja siis ;)). Tämä alustuksena pohdinnalle, pitäisikö unirytmiä nyt jotenkin muuttaa. Peruspäivä menee meillä suunnilleen näin: 

Herätys 6 - 7

Aamupala 7:30

Ekat unet noin 9:30 - 10:30

Lounas 11:30

Välipala 13:30

Tokat unet noin 14:30 - 15:30

Päivällinen 16:30 

Iltapala 19:00

Yöunet 20 - 

Mietin pitäisikö eka unia lykätä niin, että nautittaisiin aikaisempi lounas ja koetettaisi sen päälle ottaa pidemmät päiväunet. Se on käsittääkseni tapana esim. päiväkodissa, aamupala -> aamu-ulkoilu -> lounas ja sen päälle unet. Onkohan se siis aika siirtyä taaperoikäisten vuorokausirytmiin. Täytyy joku aamupäivä kokeilla miten se lounaan syöminen luonnistuu väsykiukkuisena lapsosen kanssa :) :) 

Ollaan kaivettu taas manduca naftaliinista. Vauvaiässä sitä tuli käytettyä ahkerammin, mutta sitten se jotenkin jäi muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Nyt on jonkin verran iltaisin ulkoiltu, käyty touhuamassa pihalla tai piipahdettu kaupassa repun kanssa. Varsinkin iltasella, kun laps on jo vähän väsynyt päivän leikeistä, hän viihtyy manducassa ihan hyvin. Ei olla vielä testattu selän puolella kantamista, mutta ehkäpä lähipäivinä. Sieltä olisi pojalle paremmat näkymät niin ei tarvitse päätä pyöritellä pöllön lailla puolelta toiselle.