Kitkaa

Minun on hirmu hankala myöntää itselleni, että olisin epäonnistunut jossain. Mutta nyt kyllä täytyy nöyrtyä ja ihmetellä miten ihmeessä tähän pisteeseen on tultu, kun mieleen hiipii tämän tästä muutto ihan ikiomaan kotiin lapsen kanssa kahdestaan. 

Niin monta kertaa on kuultu, että vauvavuosi on parisuhteen hankalinta aikaa. Ristiriitaista, että sen pitäisi olla samaan aikaa sitä elämän onnellisinta aikaa. Vai pitäisikö. Minun mielestä kyllä. Ainakaan parisuhteen näkökulmasta ei ole pitkään aikaan tuntunut siltä. Odotan ja toivon, että paremmat yöunet saisivat jotain aikaan. Ainakin omassa olotilassa jotain parannusta. Nyt en tiedä millä energialla tai taikatempulla suhteen korjaisin. Enkä siihen taida yksin pystyäkään. Enkä taida nyt edes yrittää, kun en vaan jaksa. 

Mutta vieraalta tuntuu sellainenkin elämisen meno, jossa vältellään suuren suurta konfliktia, hiivitään varpaillaan päivästä toiseen ja odotetaan toisiko seuraava päivä tai viikonloppu tullessaan jotain parempaa. Olen enemmän sen kannalla, että asiat tulisi aktiivisesti käsitellä ja korjata. Olen huono sietämään tällaisia tilanteita ja odottamaan että asiat sujuisivat itsekseen. En vaan halua tyytyä. 

En minä mitään radikaalia aio. Ainakaan nyt. Mutta tuntuu, että täytyy luvata itselle jokin takaraja jonka jälkeen teen omat ratkaisuni. Sen verran olen velkaa itselleni. Ja sen verran olen velkaa toiselle, että annan toistaiseksi asian olla ja mennä painollaan. Kohti kesää, kohti parempaa?

Että sellainen ajatusoksennus näin kauniin maanantain kunniaksi. 

Uusia taitoja

Eilinen oli oikea uusien taitojen päivä. Pikkuinen oppi nousemaan tukea vasten, käymään potalla ja vääntäytyi illan päätteeksi vielä itse istuma-asentoon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin että heikompaa (eli äitiä) hirvittää. 

Tässä viikon - parin ajan poika on noussut nelinkontin puoliksi seisomaan tai korkeaan polviasentoon matalia esteistä vasten, kuten vaunukoppaa, lelukoria, äidin jalkoja ym. Eilen sitten iloisen ähinän ja puhinan säestyksellä pungersi itsensä sohvaa vasten seisomaan! Houkuttimena tietysti sohvalla majaileva läppäri ja päivän lehti (ehkä myös niiden vieressä löhöävä äiti). Sama toistui monta kertaa, riemun kiljahdusten saattelemana. Melko huteraa on pystyssä olo, joten varmistajan on syytä asettua selän taakse :) 

Kotiutin eilen kaupasta halvimman mahdollisen potan. Käytiin ruokailujen päätteeksi istumassa siellä ja molemmilla kerroilla saatiin tuloksia aikaan :) Hieno poika. Jospa siitä pissatuksesta olisi nyt jotain hyötyä ja poika hoksaisi alkaa omatoimisemmaksi tarpeiden suhteen. 

Istuminen ei ollut mikään "uus juttu", mutta nyt vasta hoksasi mennä itse siihen asentoon. Minun pieni vauva. Niin hurjalla tahdilla tulee nyt uusia juttuja, että unetkin on olleet vähän levottomia. Vannoin taas kerran lopettavani yösyötöt kokonaan, kun tissiä huudettiin jo kolmannen tai neljännen kerran viime yönä. Katotaan nyt. Onhan se yösyöntien vieroitus joka tapauksessa edessä ennemmin tai myöhemmin, kunhan äiti on siihen valmis..

Veikka Gustafsson

Kotiutin edellisten kirjoituksen lakanat, tykkään! Taidan ottaa sen värimaailmasta vähän fiiliksiä lastenhuoneen muuhun sisustukseen. Jahka lastenhuone joskus pääsee työnalle. Toistaiseksi se on saanut toimittaa romuvaraston virkaa. Kaikki se tavara täytyisi ensin lajitella ja sen jälkeen laittaa lattia sekä seinät uusiksi levyjä myöten. Lapsellamme on oma huone ehkä joskus 5-vuotiaana :)

Matkarattaista. Päädyimme hankkimaan Ora Jovi Iot. Kiitos Helille suosituksesta! Kahlasin myös muutaman nettikeskustelun läpi, enkä löytänyt juuri haukkuja tätä mallia kohtaan. Valintakriteereiksi päätyivät lopulta rattaiden hinta, turvakaari sekä yksinkertainen kasausmekanismi. Maksoi 139e ja sain kaupan päälle jalkapeitteen. Quinnyt näytti myös aika mainioilta, mutta olisivat maksaneet yli 300e. Basson ja Emman vaunut olivat liikkeiden mukaan myös suosituimmasta päästä, mutta Ora vei tällä kertaa voiton. Mielikuva suomalaisesta merkistä vaikutti myös asiaan. Eihän ne täysin kotimaiset tuotteet ole, runko taitaa tulla Kiinasta, mutta kuitenkin..

Rattaat olivat viikonloppuna tositoimissa. Vauva nukahti niihin mielellään. Yllättävän hyvin ne kulkivat lumisella pikkutiellä, pystyin yksin nostamaan rattaat mökin terrassille lapsen siellä nukkuessa ja kasaus onnistui ilman harmaita hiuksia. Jalkajarru on vielä aika jäykkä, hankala käyttää esim ilman kenkiä. Ja kuomun pehmusteet tahtoo jäädä ryttyyn kun selkänojaa siirtää yläasentoon. Tavarakori jää nalkkiin kun selkänojan laskee aivan vaakatasoon. Muuta moitetta en keksi. Toimivat  hyvin myös ostarissa. Pikkumies istuskeli silmät suurina kyydissä ja ihmetteli maailman menoa :) Toistaiseksi olemme siis hyvin tyytyväisiä valintaan.

Kieltämisestä. Konttaava täystuho on oppinut, ettei saa mennä tutkimaan joka paikkaa. Kun suuntana on kielletty kohde, kiellän kuuluvasti lasta nimellä ja sanon ei. Vauva pysähtyy. Ja alkaa murista takaisin :D Mutta pysähtyy siis kuitenkin ja sitten on aikaa käydä nappaamassa vauva kainaloon ja siirtää pois vaaran ääreltä. Kielletään menemästä sähköjohtojen ääreen. Muut vaaran paikat on kotoa eliminoitu ja laps saa tutkia ja touhuta rauhassa. Melkoista vauhtia täällä jo touhotetaankin. Lapsonen aloittelee myös kiipeilyä ja tavoittelee pöydänkansia. Omaan vaunukoppaan on mahtava koettaa kiivetä, samoin kaikki lattialla olevat tyynyt, vaippapaketit, laukut yms. on valloitettava välittömästi :D Leluista pesulaput ovat tällä hetkellä parhautta. Vielä ei löydy pinsettiotetta, mutta huomaa, että yhä pienemmät tavarat ja lattialla olevat roskat ovat alkaneet kiinnostaa :)

Vauhtivekara

Viimeisen kahden viikon aikana on opittu konttaamaan ja viimeisen parin päivän aikana nousemaan tukea vasten polvilleen. Josta jo muutaman kerran on kaaduttu selälleen alas. Onnekkaasti pää on kopsahtanut maton kohdalle, mutta poruhan siitä on aina syntynyt. Hyvästi äitiysloma, hyvästi hitaat rauhalliset aamut, nyt saa olla silmät selässä koko ajan. Lienee parasta siirtyä nauttimaan aamukahvi termosmukista ja aamupala nestemäisenä nopeasti nautittavana versiona tai vaikka kapseleina. Ilman aamupalaa olen kiukkuinen !!

Voi kun löysin Kodin Ykkösestä ihanat lakanat, pedattuna mallisängyssä, mutta hylly ammotti tyhjyyttään. Anttilan nettikaupasta löytyisi vielä. Pakko varmaan laittaa tilaukseen, vaikka ei poika vielä kierikään näin suurissa lakanoissa. On niin lutuisen söpöset.