Ne päivät

Ihmekään kun vanne kiristää päätä. Mulla alkoi kuukautiset (poika 4,5 kk). Laitetaan siis mojova osa imetys-horror-ärsytyksestä PMS:n piikkiin. Jotenkin helpottavaa. 

Eilen ja tänään imetys on sujunut paremmin. Toki venkoilua on edelleen, mutta ei ihan joka ruokailulla. Olen myös syönyt mallikkaammin ja maitoa tuntuu riittävän paremmin. Lisäsin myös pojan kiinteäannosten kokoa hiukan. Lounaaksi annetaan imetyksen päälle porkkanaa tai peruna-porkkanaa noin puoli desiä. Päivälliseksi saman verran päärynää. Siinäpä tämän viikon menu. 

Äiti lohdutteli, että ennen annettiin niitä kiinteitä paljon aiemmin. Ja rohkaisi nostamaan jo annoskokoakin, kun pojalle näyttää niin hyvin maistuvan. Eikä äippä ole kuulemma ketään meistä sisaruksista imettänyt yli puolivuotiaaksi. Että tuskin sitä hampaat irvessä yön pimeinä tunteina imettäessä kannattaa ajatella, että tätä on pakko jatkaa vielä 5,5 kk - pakko pakko pakko.. Puuuh. Vähemmästäkin vanne kiristää.

Päivä kerrallaan. Kiitos teille kommenteistanne. Se vertaistuki on kullan arvoista <3

Muita kuulumisia - 

Poika oppi joulunpyhinä kääntymään selältä vatsalle tarkoitushakuisesti, aiemmin taisi pari kertaa pyörähtää ihan vahingossa. Nyt kääntyminen näyttää onnistuvan jo monta kertaa päivässä. Vasemmalle kääntyy mielummin, mutta houkutellessa kyllä myös oikealle. Vatsallaan viihdytään hyvin jo pitkiä hetkiä. Välillä hirnutaan innostuksesta. Selällä maatessa omat varpaat on kovin kiinnostavat. Jalat nousee koukkuun vatsan päälle ja kädet tarraa housun puntista tai sukasta kiinni. 

Kaikki tarjotut lelut kelpaa ja päätyy saman tien suuhun. Myös maton hapsut, lehden kulmat ja vaatteiden nauhat kiinnostaa. Pukeminen on tylsää ja inhottavaa, mutta onneksi äipän lauleskelu rauhoittaa, joskus jopa vakavoittaa (lauluääni 7 :D). Pissi ja kakki osuu usein pönttöön, toisina päivinä paremmin, toisina huonommin. Vaippoja menee joku 4 - 5 päivässä. Iltarutiiniksi on vakiintunut unipussi. Se pysyy hyvin päällä nukkumatin kanssa painiessa ja piehtaroidessa. 

Iltaisin pikkuväsyksissä poika on kova kikattamaan. Kaikki ilmeet, eleet, suhinat ja pärinät saa kikatuksen aikaan. Kainalot ja jalkapohjat kutiaa mukavasti :) :) Joitakin hetkiä poika viihtyy ihan itsekseenkin lattialla, mutta on myös oppinut hakemaan ja vaatimaan huomiota varsin kuuluvilla tavoilla. Kaksin ollessa sepostan koko ajan pojalle tekemisiäni, niin kuulee minun olevan lähettyvillä :)

ImetysHorror

Tähän saakka imetys on sujunut helpon oloisesti. Pienistä suihkuongelmista kärsittiin muutaman kk iässä mutta ne korjaantui kun malttoi imettää samasta rinnasta riittävän kauan. Pojan imuote on ollut hyvä ja maitoa on tuntunut riittävän hyvin sen jälkeen kun tajusin että iltatankkailu on ihan normaalia. 

Mutta nyt. En tiedä onko vika minun korvien välissä vai missä. Poika on rinnalla levoton. Imu on tosi tosi kova. Jos hyvin menee, niin rinta on tyhjä noin neljässä minuutissa. Poika on siitä suht kylläinen, tissi on hyvin hyvin hellä. Mutta usein imetys päättyy kamppailuun, jossa poika alkaa käännellä päätä kohti kainaloa, nänni venyy, ote irtoaa ja sitten poika haukkaa kahta raivokkaammin taas kiinni. Repiminen on niin ilkeen tuntuista. Tässä vaiheessa mun kroppa ja pinna jännittyy, yritän kieltää ja kiljua vuorotellen ja ruokarauha on mennyttä. 

Epäilen, että poika ei oikein malta syödä, tuohtuu siitä kun alkuheruttelut on ohi ja rinnasta tulee maitoa hitaammin. Olen tarkistanut, että rinta ei suinkaan aina ole tyhjä silloin kun venkoilu alkaa. Jos on ollut tyhjä niin sitten on siirrytty toiselle rinnalle. Mutta oikeesti, voiko se maidon tulo noin vain yhtäkkiä ehtyä näin radikaalisti. Vai jännäänkö minä itse sitä nännin pahoinpitelyä niin paljon, että heruminen on vähäisempää. Huomaahan sen rintapumpullakin, että jos on vaikka kiire pumpata niin ei sieltä tahdo irrota oikein mitään. Rentous voisi siis auttaa asiaa, mutta mitä ihmettä voi tehdä sille nännin venyttelylle.  Ei oo hammas eikä sammas, sen oon tarkistanut myös.

Syötöt on lisäksi tihentyneet, vaikka on maisteltu kiinteitä nyt muutaman viikon ajan. Kiinteäannokset on suht pieniä,  joten en usko, että se olisi vielä voinut vaikuttaa maidon tuloon. Aiemmin syötiin vain yksi rinta kerrallaan, nyt päiväsaikaan yleensä molemmat kerralla. Rinnat saa siis vähemmän lepoa, tuntuvat usein tyhjiltä ja aroilta jo valmiiksi. 

Koetan nyt tsempata vähän syömisissä ja juomisissa. Sujautin vanhat farkut tuossa vastikään jalkaan (Hooooray!!), joten voi olla että oma ruokailukin on ollut vähän yksipuolista.

Vai onko se ihan normaalia, että tässä iässä siihen ruokailuun ei oikein malteta keskittyä? Olen koettanut rauhoittaa tilanteet kyllä siten, että on hyvä asento, kännykät ja tv:t pois näkökentästä ja meteli vähissä. Yöllä puolinukuksissa poika syö mallikkaasta. Yöimetyksetkin on tihentyneet, niitä on 3 - 4 kertaa yössä ja väli on enimmillään 3 h. Senkin puolesta maito on voinut vähentyä, unta saisi tulla hieman enemmän kerrallaan. 

Välillä mulla on pinna niiiiiin kireellä tän asian kanssa. Noin 7 kertaa päivässä. Ehkäpä tää tekstioksennus keventää taakkaa. Help, please?

Liebster

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 

 

Oli muuten aika hankala kirjoittaa Liebster tuohon otsikkoon, muutaman kerran piti yrittää.. Kiitän tunnustuksesta Palomaa! (Ja tiiän että haaste pitäisi antaa eteenpäin, mutta halusin kuitenkin listata myös Paloman blogin suosikikseni :))

Viisi suosikkiani ovat: 

Matkalla äidiksi

Gravid - raskaana 

Serkku tulee junalla

Ihmemaassa

Kuningas Leopold ja Alamaiset 

Palkintoon kuuluu myös vastata seuraaviin kysymyksiin. Jotta saisin tekstin näillä päikkäreillä valmiiksi, niin saatan hieman lipsua joistakin kohdista ..

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Lapsen hymy ja juttelu

Perhe

Ystävät

Ulkoilu ja liikunta
Hyvä ruoka

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Hammasharja

Teetä tai kahvia

Oman hetkeni

Silmälasit

Kiitoksen ja halauksen

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

hmm...

Jo Nesbon dekkarit

Malla Rautaparran synnytyskirja

Kuinka kasvattaa bebe - vanhemmuus pariisilaisittain

Enkä millään nyt muista mitään muuta.. Tässäkin minulla on vaihteleva maku

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Mulla on niin vaihtuva ja kaikkiruokainen musiikkimaku että on mahdotonta listata "kaikkien aikojen parhaita"

Nyt juuri pidän esim. Vain Elämää ilmiön myötä Kaija Koosta :)

Lisäksi Placebosta

Samuli Putrosta

Pariisin keväästä

Foo Fightersista

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

Meni jo :)

Viisi lempiruokaasi:

Tortillat

Vihreät salaatit juustolla ja hedelmillä

Tapas-naposteltavat ja dippailtavat ruoat

Kasvissosekeitot

Paistettu ahven, kuha tms. 

 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Suomen Lappi - ihan sitä pohjoisinta Lappia tarkoitan :)

Porvoo

Italia

Ranskassa jossain pikkukylissä

Norjan etelärannikolla

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Itsepäinen

Määrätietoinen

Kontrollifriikki ja pilkuntarkka (joista onneksi olen iän myötä osin luopunut)

Avulias

Empaattinen

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Ydinperheen säilyminen elämän tuulissa

Luotettavan ystäväpiirin säilyminen perheen ympärillä

Hetkessä elon taidon hiominen huippuunsa

Oma kesäpaikka

 Lomamatka

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Se hetkessä elo. Carpe Diem. 

Opettele nauttimaan myös arkisista askareita. Hidasta vähän vaikka tiskatessa, fiilistele lämmintä vettä ja kiiltäviä astioita.

Every cloud has a silver lining

... ööö tuumaustauko - -

Kiinnitä huomiota elämän pieniin kauniisiin asioihin - leppäkerttuun lehdellä, jääpuikkoon räystäällä, hyvään tuuriin bussin ollessa juuri ajallaan

Suklaapala päivässä pitää pahan mielen loitolla :P

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi 2012 pähkinänkuoressa.

Raskaus, sen tuoma väsymys ja ihmetys. Alkuraskauden itseensä käpertyminen, itsensä ja pienen ihmisen ihmettely. Vatsan silittelyä kotisohvalla.

Työssä tempoilua moneen suuntaan, kasvavaa vastuuta, hiipuvaa motivaatiota. Kurssin käymistä työn ohella. Paljon matkustelua. Tunteiden ilmestyminen työelämään, ne hormoonit ja sangen henkilökohtaisesti otetut ongelmat.

Armotonta asunnon metsästystä, miehen nurkissa majailua, talon oston soutamista ja huopaamista. 

Elokuussa muutto ja synnytys. Pesän ja perheen rakentamista loppuvuoden ajan.

Vanhan asunnon murheet ja remontit. Rahahuolia, asuntojen myyntiä ja yritystä. 

Pariisi, keväthanki mökillä meren äärellä, toinen mökki juhannuksena, kolmas kevätmyrskyssä, autoretkiä kahden kesken. Koko kesän mittainen loma. Ystävän häät, siskon lakkijuhla ja pienen ristiäiset.

Pitkä syksy. Kokolailla uusi ja laajeneva, äitiyden tuoma tunteiden kirjo. Henkinen taantuma ja halu oppia uutta itsestään.

Joulu, koti, perhe ja lempeä fiilis. Tästä on hyvä jatkaa uuteen vuoteen. 

Uuden vuoden alkaessa mielen päällä ovat mm. orastava matkakuume, kodin remontointi lähemmäksi täydellistä, kevään ja puutarhan heräämisen odotus ja tietysti pienen pojan askeleet ja oivallukset <3

Hyvää Uutta Vuotta!