Jouluvalmisteluja

Me vietetään pian ensimmäistä oman perheen joulua. Viime vuonna oltiin miehen kanssa omien perheiden kanssa, sitä edellisenä vuonna ei vielä tunnetukaan ;) Hönttinä etukäteisressaajana olen tietenkin yrittänyt ladata valtavasti odotuksia meidän omaa ihanaa täydellistä joulunviettoa kohtaan. Mutta onneksi tajusin vähän höllätä ja nauttia myös tästä joulun valmistelusta. Ei se täydellinen aatto vaan rauhallinen ja kiireetön joulunaika kokonaisuutena :)

Lahjat on suurimmaksi osaksi hankittu. Anoppi ja appi on lahjomatta, mutta sen ideoinnin saa mies hoitaa. Pojan päiväunikoulu ja jouluostokset on olleet hyvä yhtälö. Puolilta päivin laps rattaisiin ja kylille pyörimään. Poika jaksaa vedellä sikeitä sen 2,5 tuntia (välillä toki havahtuu, mutta tutin tai kaupan vaihdon myötä nukahtaa uudelleen). Hieman fyysisesti rankkaa mutsille lykkiä emmaljungia kinosten ja jouluruuhkien läpi, mutta on se sen arvoista. Illat menee niinä päivinä paljon paremmin kun yhdet päiväunet on olleet riittävän pitkät. 

Joulun ruokalista on vielä työnalla. Sen seitsemää sorttia ei kuitenkaan tulla näkemään. Porkkanalaatikkoa, jotain lihaa, jotain kalaa ja hyvää salaattia. Piparit tehtiin viime viikonloppuna, torttuja sitten lisäksi. Ja joku hyvä punaviini, oon ansainnu lasilliseni. Konvehteja ei tartte hankkia kun niitä tulee kuitenkin pukinkontista lisää. Kuusen minä haluan, ehdottomasti! Ja spotifyn, josta soittaa tunnelmamusaa. 

Siivousgeeni on ohittanut minut aivan tyystin. Lapsena jynssättiin aina koti puhtaaksi kattolistoja myöten. Oma tupa = oma lupa, joten nyt ei oo pakko. Jos imuroidaan ja kerätään pöydillä lojuvat liput ja laput lehtikeräykseen ja puklurätit pyykkiin niin eiköhän siinä oo ihan riittämiin. 

Aattona kuvittelen, että me hengaillaan keskenään kiireettömästi. Ulkoillaan jos keli sen sallii ja pidetään tietokoneet kiinni. Syödään hitaasti poikasen nukkuessa (as if). Katsellaan jotain joululeffaa, lämmitetään uunia ja ollaan vaan. 

Tunnelmallista joulunaikaa siskot, annetaan lapselle kiireetön joulu <3 <3

Rytmiä etsimässä

Minulla on missio - säännöllisen päivärytmin löytäminen. Hermot meni poikasen 5 x päivässä puolen tunnin nukutussessioihin, joita seurasi peräti puolen tunnin unet. Tämän jälkeen jaksoi olla vain hetken hyvän tuulisena hereillä, vaati ärhäkkäästi ruokaa ja sitten taas kitisi väsymystään. Yöt kuitenkin on nukuttu suhteellisen hyvin, joten päätin, että opetan lasta nukkumaan yhdet pidemmät unet keskellä päivää. 

Harjoitus alkoi maanantaina, jolloin pakkasin pojan vaunuihin kello 13 ja pidin vaunut liikkeessä kello 15:30 saakka. Yllättävän raskasta lumisillä teillä ja kauppojen jouluruuhkassa ;) Poika oli unien jälkeen pirteä mutta äiti rättipoikkiväsy. 

Tiistaina nukutin pojan koppaan omalle pihalle noin puolilta päivin. Tunnin unien jälkeen vaati hyssyttelyä ja nostin kopassa sisälle jatkamaan unia. Hyssyttelyä ja kopan keinuttelua muutamaan otteeseen, mutta unet maistui noin 2,5 tuntia. 

Tänään taas puettiin ja lähdettiin ulos vähän ennen yhtä. Tunnin jälkeen hyssyttelyä ja koppa sisälle. Muutaman kerran kopan keinuttelua. Unilta herättiin jälleen 2,5 tunnin jälkeen. 

Pitkin unien lisäksi meillä on otettu aamupäivällä yhdet lyhyet unet ja illalla vielä 1 - 2 lyhyet unet. Yöunille rauhoitutaan yleensä 22:30 - 23:30 välisenä aikana ja aamulla noustaan 9 aikaan ylös. 

Toinen missio olisi aikaistaa yöunille siirtymistä, jota kokeilinkin eräs ilta lempeällä unikoululla. Menestys oli surkea. Tai no siltä osin ihan hyvä että vauva nukahti ihan itse omaan sänkyyn 23 aikaan, mutta heräili marisemaan tai itkemään huomioitkua noin 10 min välein, nukahtaen kuitenkin itse uudelleen. Missään vaiheessa itku ei yltynyt paniikin omaiseksi tai muutenkaan kovaksi. Puoli yhden aikaan tein sen mitä unkoulussa ei pitäisi ja otin vauvan syömään. Siihen se heräily loppui ja rauhallinen uni alkoi. Mutta ei tainnut laps oppia mitään. Omat ja miehen unet kärsi eniten.

Njoo. Ehkä mekin vielä joku päivä nukutaan koko yö. Taisin vähän innostua kun luin kuinka kasvattaa bebe - neuvoja ranskalaisista ihmevauvoista jotka syä ja nukkuu säntillisesti jo muutaman kk iästä lähtien. Ihan hyvä kirja, mutta kannattaisi varmaan miettiä hetki ennen kuin koettaa muuttaa perheen kulttuuriympäristöä pari tuhatta km etelään. Ei sit tuu pettymyksiä kun se ei ihan heti yhdessä yössä onnistunukaan. 

Nukkumatilta terveisiä

Nyt parhaillaan on menossa se hetki josta olen salaa haaveillut. Lapsonen nukkuu suht rauhallisten iltatouhujen päätteeksi ja minulla on ennen omaa nukkumaanmenoa hetki omaa aikaa. Olen aina ollut iltaihminen. 

Pojan tiheät imut oli kenties jokin välivaihe. Ehkä meitä molempia rassasi se, että ulkona paukkui pakkanen ja kateltiin toisiamme päivät pitkät neljän seinän sisällä. Ei poikanen malttanut nukkua pitkiä unia ja oli pahantuulisena sitten hereillä ollessaan. Heti kun pakkanen hellitti tehtiin vaunuretki keskustaan, jolloin poikanen veteli autuaana kolmen tunnin unet rattaissa. Mutsi sai istua kahvilassa kaikessa rauhassa. Toppapuku ja vaunukoppa on kyllä tällä hetkellä parhaat unikaverit <3 Ja se äitiyspakkauksen puku on aivan ihana. 

Mitenkähän on noiden pakkasrajojen kanssa. Neuvolasta sanottiin muistaakseni, ettei alle - 10 asteen lämpötiloissa kannattaisi nukuttaa ulkona. Käytännössä on pidetty rajana - 15 astetta ja pidetty tällöin lenkit lyhyempinä. 

Runosuoni ei nyt syki tämän enempää. 

Joskus tekisi mieli kirjoittaa myös muista aiheista. Kirjoittaminen on niin vallan terapeuttista. 

Tiheää imua?

Vauva on innostunut syömään melko tiheästi. Päivällä 2 - 2,5 tunnin välein, yöllä 2 - 3 tunnin välein. Ruokamarina yltyy hetkessä korvia vihlovaksi huudoksi. Etenkään yöllä ei siis voi syöttöväliä venyttää, ettei koko kortteli herää. Päivällä saan välistä vitkutettu ruokailun aloitusta puolella tunnilla ottamalla lapsen Manducaan tai rintareppuun touhuamaan. Mun olo on tästä johtuen ollut melko väsynyt, kun yöllä ei välttämättä tule yhtään pidempää unipätkää ja päivälläkin nukutaan vain 15 - 50 min pätkiä ihan satunnaisessa rytmissä. Ei siis oikein voi koskaan tietää milloin unta riittää se tunti ja milloin on kyse pikkutorkahduksesta. 

Rupesin pohtimaan, josko tämä on sitä tiheän imun kautta vai onko kyse siitä ettei rintamaito enää pidä nälkää pois tuon pidempään. Toisaalta maitoa tuntuisi riittävän, koska jos annan pojan syödä rinnan ihan tyhjäksi asti hän pulauttaa useimmiten melko suuren määrän poiskin. Jotenkin tuntuu ettei korvikkeesta siis ole iloa tähän hommaan vaan poika kaipaa jo kiinteitä. On myös kovin kiinnostunut aina siitä kun joku toinen syö. Hapuilee kohti lautasta ja lusikkaa kuola valuen.. Mutta mutta, kuulostellaan nyt vielä pari päivää ja jos ei muu auta niin otetaan porkkanasoseet ruokaympyrän täytteeksi.