Pikkumiehellä on meneillään villit viikot. Vatsa venyy ja paukkuu. On se ihmeellinen tunne, kun vatsa sinkuu ja värisee omasta tahdosta riippumattomasti ja riippumattomina hetkinä. Siitä ne hetkelliset virnistykset tai naurun tirskahdukset kassajonossa, liikennevaloissa ja kotisohvalla johtuvat, I'm Not Crazy :)
Vaunuja ei olla vieläkään hankittu. Tori.fi näyttäisi tarjoavan niin kattavan valikoiman, että noukimme sieltä sitten kun tarve on käsillä. Mulle ei ole syntynyt mitään intohimoja, että täytyisi saada tietyt vaunut. Tyydymme sitten aikanaan päivän tarjontaan..
Niin ja työpäiviä on jäljellä 14. Siis neljätoista. Pään sisällä saattaa olla meneillään isompikin irtiotto. Sen verran kovasti on työtehtävät, työpaikan kulttuuri ja käytännöt alkaneet ottaa aivoon. Pesäero tekee hyvää. Ja luulen että oma oikea perhe antaa vähän perspektiiviä työelämän hulluuteen. Oon kuitenkin vasta viitisen vuotta katsellut tätä maailmaa koulun penkin jälkeen, joten paljon on vielä nähtävää, vaikka tuntuukin että on tässä vaiheessa saanut tarpeekseen markkinatalouden laeista ja kroonisesta ajanpuutteesta. Tekevälle luonteelle ja täydellisyyden tavoittelijalle on kirous ajautua tilanteeseen, jossa kaikki asiat periaatteessa kiinnostaa ja tehtäviä tulee haalittua, mutta lopputuloksena on ettet ehdi mihinkään niistä kunnolla paneutua ja tuloksena on omasta mielestä sekundaa. Ei sellaisesta nauti kukaan. Paitsi ehkä työnantaja. Mutta minäkin haluaisin nauttia.
14 päivää.. :) :)