Koin suuren suurta oveluuden riemuvoittoa, kun join reteästi olutta tuopista ja naureskelin mukana muiden yöeläjien kanssa. Ei aiheuttanut suurtakaan päänvaivaa salata raskautta kostealla työmatkalla, kun piti vain huolen että käy tiskillä yksinään ja tilaa oluensa alkoholittomana. Aamullakin pystyi hyvällä tekosyyllä nukkua vähän pidempään ja valittelemaan sit kun maha pömpöttää ;) Sitäpaitsi se olut oli vallan hyvää.
Kotiin päästyäni olinkin sitten kuoleman väsynyt. Ei se ennen menoa hidastanut jos välillä räpiköi 4 - 5 tunnin unilla, mutta auta armias mikä kolotus ja väsymys siitä nyt seurasi, kun kaksi yötä perättäin jäi lyhkäiseksi. En jaksanut enää loppupäivästä seisoskella, oli pakko päästä istumaan ja raajat keräsi nestettä itseensä ihan kuin illanvietto olisi ollut yhtä kostea kuin muillakin juhlijoilla. Riittävä yöuni tuntuu olevan nyt paras ystävä. Sen kun varmistaa niin kuvotukset, hermostumiset ja itkeskelytkin jää vähemmälle.
Tänään piti kyllä tirauttaa aamupalapöydässä itkut, kun luin että pikkuinen on siirtynyt sikiövaiheeseen ja on rakenteellisesti valmis. Niiskutus. Vielä kun saavutamme sen henkisen välitavoitteen eli ultran niin annan ehkä itselleni luvan jo vähän hehkuttaa ja riemuita sekä kertoa asiasta läheisille :) :)
Mies-hönötys on hurahtanut ja haluaisi vissiin tilata sellasen kotidopplerin. Hömpötystä sanon minä, mutta ehkä se on sitten miehelle helpompi tapa "olla mukana" kun saa käyttää jotain teknistä vempainta välittäjänä :) Mikä minä olen sitä häneltä kieltämäänkään :)
Daeph ja pikkuinen 10+1
