Eka Neuvola

Se sujui niin luontevasti kuin voi vaan sujua. Täti oli juuri sopivan empaattinen, lämmin mutta kuitenkin hyvin asiallinen eikä ollenkaan tunkeileva. Keskustelu sujui hänen puolestaan rutiinilla ja kaksi ummikkoa kuuntelivat ja nyökkäilivät tottelevaisina. Miehen mukana olo oli oikein loistava asia. Tulevia aikoja varattiin urakalla. Seuraavana taisi olla joku labra parin viikon päästä, sitten lääkärineuvola ja ultra noin viikolla 13. Siihen asti saammekin ihmetellä asiaa itsekseen ja nyt kyllä tuntuu että seuraaviin käynteihin on niiiiiin pitkä aika.

Lähtöpainokseni sain 61 kg,

verenpaine 100/70, 

Hb 135

D-vitamiinia passitettiin samoin tein ostamaan ja niinhän me tehtiin :) :) Samoin saatiin kaino ehdotus opetella säännöllisempää ruokarytmiä jo nyt, jotta se sujuisi lapsenkin kanssa sitten helpommin. Ei ollenkaan hassumpi idea valmistaa vaikkapa parina iltana viikosta ruoka yhdessä, eikä vierailla jääkaapilla tarpeen tullen eli vuorotellen. Viikko-ohjelmaa selatessa tosin todettiin, että taitaa jäädä tältä viikolta toteuttamatta :D

Haukottelun lomasta leppoisia päivän jatkoja toivotellen - Daeph ja Papunen 7+6

Papunen sai neuvolan laskentakaavalla yhden päivän lisää ikää.

Haukotus

Ei mulla muuta tänään, haukottelussa on tähän hetkeen riittävästi aktiviteettia.

Miehen kanssa on pitänyt vääntää kättä kaikesta turhasta. Toinen raukka koettaa sopeutua uuteen suuntaan ja kaikkeen muuhun mikä elämässä samaan aikaan hakee paikkaansa. Minä raukka pidän tätä tilaani maailman isoimpana asiana ja odotan että toinenkin eläisi sitä mukana voimakkaammin. Odotukset ei nyt ihan kohtaa. Tarttee tilaa tarpeidensa ja tunteidensa tunnistamiseen.

Baby steps. Asiat järjestyy varmasti aikanaan.

Pian on eka neuvola. Kovasti jo jännittää :) :)

Ystäville esitän nihkeilevää kaamosmasistelijaa. Ei jaksa liikkua ulkona iltayhdeksän jälkeen eikä varsinkaan missään tukkoisissa kuppiloissa kuivin suin. Olen mielummin masun kanssa kahden.

Nollapäivä

Lievää väsymystä ilmassa. Keskittymiskyky nolla. Onneksi tänään ei ole kuitenkaan oksu olo, sillä vedin paniikissa appelsiinimehua ja jogurttia napaan noin 30 s kellon soiton jälkeen. Tehokasta sanon minä, joka yleensä saan aamupalaan tuhrattua noin puolet aamutoimiin varatusta ajasta. Mehu, tuo mainio aperatiivi jos on ruokahalu päässyt jostain syystä katoamaan.

Tänään on siis nollapäivä. Onneksi työ on sellaista, että aikataulut on pitkälti itse asetettuja ja tehtävien suorittamisesta on vastuussa lähinnä itselleen. Mikäli väliin osuu laiskempi päivä niin sen kaiken löytää vaan sitten edestään (tai saa delegoitua eteenpäin, which is nice). Deadlinen alla työteho on parhaimmillaan. Alkuvuodesta deadlineja on mahtavan vähän. Aaaaah mikä työrauha pitkästä aikaa.

Tehottoman työpäivän kunniaksi sain värkättyä blogin ulkoasua ja tietoja mieleisemmiksi. Listaa blogisuosikeista tulen varmasti täydentämään :) Oma suosikkini on toistaiseksi 9 kk miehen silmin. Mieletöntä tunteiden paloa <3 <3

Onkohan mahdollista että minunkin miehellä on tuntemuksia. Se pahus kun ei perinteitä kunnioittaen osaa tunteitaan juuri ilmaista. Taidan huijata sen joku päivä mukaan katsomaan kummilapsia. Pakotan sen puhumaan vauvaa.

Äiti on nyt vähän väsy ja koettaa tehdä jotain järkevää huomisen työpäivän helpottamiseksi.

Rakas katkarapu, jolla pitäisi olla jo käsien ja jalkojen alut 6+6.

Uusi Vuosi

Vuosi vaihtui rauhallisesti, mutta krapulalta en säästynyt. Valvominen vichyn voimin teetti heikon olon koko seuraavaksi päiväksi. Sunnuntai kuluikin luvan kanssa kaikessa rauhassa peiton alla pötköttäen.

Pahoinvointi siis nostaa päätään. Se pysyy parhaiten kurissa kun syö suolaista sapuskaa riittävän usein ja muistaa käydä ulkona. Hitaat aamut, jolloin aamiainen venyy pitkälle heräämisestä, on petollisia. Makeaa ei tee edes mieli. Keho on viisas ja taitaa tajuta, ettei verensokeria tarvitse piikkinä nostaa. Vanha kunnon ruisleipä on ollut tähän vaivaan toistaiseksi paras lääke. Sekä kaikki hedelmät, ne on helppo syödä vaikka ei juuri tekisi mieli.

Henkisesti koen olevani vielä asian kanssa todella yksin. Mies ei kovin paljoa oma-aloitteisesti asiasta puhu. On vielä varautunut pettymyksiin ja selvästi tarvitsee aikaa itseksensä sulatella asiaa. Minä taas kaipaan kainaloa ja silitystä. Tai sitten jotain totaalisen muuta ajateltavaa :D

Maha on löllö :D Sitä ei saa enää littanaksi kuten ennen vanhaan!

6+5